Kuva

Esko Keinänen avasi muille suomalaiskuljettajille tietä sijoittumalla takavetoisella Škoda Octavialla 1961 Monte Carlon yleiskilpailussa luokkavoittajana kuudenneksi.

Esko Keinänen tunnettiin siviilissä joviaalina ja leppoisana miehenä. Ralliauton ratissa Keinäsestä kuoriutui rämäpäinen, mutta äärimmäisen taitava kuljettaja, jota seurasi tarina jos toinenkin.

Esimerkiksi vuoden 1962 Monte Carlon rallista elämään on jäänyt tarina Col de Porten lumiselta vuoristoerikoiskokeelta, jossa Keinänen näytti kansainväliselle rallimaailmalle ajotaitonsa. 

Kyseiselle erikoiskokeelle puoli minuuttia ennen Škodalla ajanutta Keinästä starttasi rallin hallitseva Euroopan mestari ja Porschen tehdaskuljettaja Hans-Joachim Walter, joka ennen lähtöään ei tapojensa mukaan ollut huomaavinaan Škodassaan istunutta suomalaiskuljettajaa. 

Kun erikoiskoetta oli ajettu muutama kilometri, Walter näki yllätyksekseen Porsche 356:n taustapeilistä nopeasti lähestyvän punaisen Škodan. Saksalaiskuljettaja lisäsi epätoivoisesti vauhtiaan tavoitteenaan pudottaa Keinänen tuntumasta.

Seuraavassa serpomutkassa Keinäsen ajama Škoda syöksyi kaarteeseen ovi edellä rajussa luistossa ja suomalaiskuljettaja oli ajaa Porschen takalasista sisälle. Samassa yhteydessä kakkosohjaaja Esko Väinölä painoi kompressorikäyttöisen äänitorven pohjaan ja tarinan mukaan hän tarjoili kyseistä kovaäänistä torvimusiikkia torvi tötteröllä seuraavaan mutkaan asti.

Walter ei ollut uskoa kovaäänistä ohituspyyntöä todeksi, mutta suoran jälkeisessä seuraavassa mutkassa hänen oli pakko nöyrtyä. Keinänen liu´utti Škodaansa äänitorvi pohjassa nätisti ulkokaarretta pitkin Porschen ohi.

Walterin kakkosohjaajan Ewald Stockin kertomuksen mukaan he eivät seuraavassa mutkassa suomalaisautokuntaa enää nähneet. Sen sijaan sanaton saksalaiskaksikko näki punaisen Škodan seuraavan kerran vasta erikoiskokeen maalissa.

Tarina kertoo, että saksalaiskuljettaja oli noussut EK:n jälkeen Porschestaan ja kävellyt Keinäsen luo. Hän oli ojentanut kätensä esittelyä varten ja todennut, että ”Walter, Hans Walter”.

Nöyrtymään joutuneen saksalaisen tervehdykseen Keinänen vastasi suomeksi.

– Morjens! Sano Esko, Esko vaan!

Tämän jälkeen he jatkoivat matkaansa.

Toinen elämään jäänyt klassikkotarina on vuoden 1959 Suurajoista, jossa Keinäsellä oli kova huoli kesken kiivaan kilvanajon, kun Škodan moottorin öljymäärä oli huvennut huolestuttavan alas.

Moottori oli syönyt öljyä hirvittävällä vauhdilla ja Eskon matkassa olleet omat öljyvarat oli jo kokonaisuudessaan kaadettu moottoriin. 

Erikoiskokeen AT-jonossa huolestunut Keinänen kyseli muilta autokunnilta öljyä lainaksi. Kun sitä ei keneltäkään suomalaiselta löytynyt, hän päätti kysyä apua vielä vastaansa kävelleeltä rallin tulevalta ruotsalaisvoittajalta Gunnar Gallbolta.

– Har ni öl (olutta), Esko tiedusteli.

Ymmärrettävästi Gunnar Gallbo hymyili yllättävästä tiedustelusta hämmentyneenä ja suomalaiskuljettajan ehdottamaa kaljataukoa hieman ihmetellen pyöritti päätään ja jatkoi matkaansa.

Ajajauransa jälkeen Keinänen työskenteli autokoulunopettajana. Hän menehtyi ainoastaan 39 vuoden iässä sydänkohtaukseen tammikuussa vuonna 1975.