Toni Vilander rentoutui ja nautti elämästä F1-kisaan valmistautuvan Kimi Räikkösen luona Sveitsissä, kun puhelin soi ja epäuskoisen suomalaiskuskin uskollisuus palkittiin
GT-kuljettaja Toni Vilander on tehnyt pitkä uran Ferrarilla, jonka merkissä on musta ori mutta joka ei kohtele kokeneita kuskejaan kuin vanhoja kaakkeja.
”Moni muu valmistaja toimii niin, että kun se ravihevonen on tehnyt ne työt, se laitetaan salamitehtaalle”, Vilander kertoo.
Ferrari ei pidä kuljettajiaan nahkasahoina, joista hankkiudutaan eroon, kun parasta ennen -päiväys on mennyt umpeen.
”Ferrarissa on hienoa se, että niitä kiinnostaa vielä soittaa 45-vuotiaalle kaverille ja kysyä töihin. He lähettävät minut maailmalle esimerkiksi puhumaan Ferrarista ja kommentaattoriksi ja sitten on Levi-tapahtuman kaltaisia työjuttuja. He voisivat myös sanoa, että meillä ei ole sinulle enää käyttöä.”
Ikäsyrjinnästä ei ole tietoakaan, päin vastoin. Iän myötä Ferrari kohtelee Vilanderia jopa paremmin kuin aikaisemmin.
”Kimillä [Vilanderin ystävä Räikkönen] on auktoriteettiongelma, ja niin on minullakin – tai oli ainakin nuorempana. Varsinkin jos joku sanoi, että minun pitää tehdä jotain. Nyt ne Ferrarilla kysyvät, että haluanko tehdä jotain, mikä on kivaa. En tietenkään saa päättää kaikkea, mitä teen, mutta se äänensävy on nykyään erilainen, ja silloin minusta saa irti vielä enemmän.”
Vilander koki jo nuorena, kuinka kuljettajan uskollisuus italialaista tiimiä kohtaan lopulta palkittiin. Hän ajoi Coloni-tiimissä F3-luokan eurosarjaa 2004. Talvitestit olivat sujuneet mainiosti, ja moni talli oli lähestynyt Vilanderia. Kauden avaus ajettiin Hockenheimin radalla, jossa Coloni kulki hienosti vielä aamun ensimmäisissä harjoituksissa, mutta sen jälkeen auton suorituskyky romahti kuin kuplahallin katto lumimyrskyssä. Kahden kisaviikonlopun jälkeen Vilanderin tallikaveri Gianmaria Bruni [tuleva F1-kuski] jätti Colonin.
”Talli oli ihan paniikissa, mutta sanoin, että en lähde pois. Tiimi kysyi, että lähdenkö ajamaan heille Italian F3-sarjaa, johon lupauduin.”
2005 Vilander oli jättänyt Colonin ja ajoi Italian formula 3000 -sarjaa sekä GP2-sarjaa. Vilander osasi ajaa mutta ei kerätä rahaa tai tukijoita, joita pikkuformuloissa tarvittiin kipeästi, sillä ajaminen oli kallista – mitä korkeammalla tasolla sitä arvokkaampaa.
Syksyllä Vilander oli vierailemassa Sveitsissä ystävänsä Räikkösen luona.
”Minulla oli rentoa. Kimi valmistautui kisoihin, mutta minua ei puristanut mikään, elämä hymyili.”
Sitten Vilanderin puhelin soi. Coloni-tiimillä oli asiaa.
”Missä on kypäräsi ja HANS-niskatukesi? Pääsetkö torstai-illaksi Monzaan?”
”Olen tulossa sinne muutenkin katsomaan Kimin F1-kisaa”, Vilander vastasi.
”Ajat Monzassa GP2-sarjaa”, Colonilta ilmoitettiin.
”Niin varmaan”, Vilander reagoi.
GP2 oli F1:n jälkeen kovin formulasarja ja vastasi nykyistä F2-luokkaa. GP2-autolla ajaminen oli kallista, mikä selitti Vilanderin epäuskoa. Coloni halusi Vilanderin paikkaamaan Brunia, joka oli jälleen jättänyt tiimin kesken kauden.
”Mutta niin vain torstaina tehtiin minulle autoon penkki, opettelin napit ja niin edelleen. Ajoin sen Monzan viikonlopun ja sen jälkeen vielä Spassa Colonin autolla GP2-sarjassa.”
Lysti ei maksanut Vilanderille mitään.
”Kun aikaisemmin olin pysynyt siinä tiimissä, ne palkitsivat minut myöhemmin kahdella ilmaisella GP2-viikonlopulla.”
Vilander pyrkii AKK:n puheenjohtajaksi. Lue Vilanderin haastattelu Vauhdin Maailmasta.
Ole hyvä ja kirjaudu kommentoidaksesi.