Entinen rallikuski Tarvainen on Pikku Siperia -elokuvan hahmo, joka murtautunee suomalaisen moottoriurheilun kaanoniin. Tarvaisen koti on sisustettu Vauhdin Maailman avustajan Marko Mäkisen kauniilla moottoriurheiluaiheisilla esineillä. Kaikki on periaatteessa täydellistä, mutta on silti pakko kysyä Netflix-elokuvan ohjaajalta Dome Karukoskelta suoraan eräästä epäkohdasta:

Näin jälkikäteen ajatellen, olisiko leffassa pitänyt olla vielä enemmän rallia? 

– [naurahtaa] Joo, kirjassa [Antti Tuomaisen romaani Pikku Siperia] on yksi äärimmäisen hauska kohtaus, jossa Tarvainen antaa niin sanotusti autolle kyytiä Joel [elokuvan päähahmo] kyydissä. Se oli meillä pitkään mukana siinä elokuvan käsikirjoituksessa, Karukoski vastaa.

Karukosken mukaan kohtaus oli hieno ja hauska, mutta hän kuitenkin ymmärsi, että se ei koskaan päätyisi itse elokuvaan.

– Sen verran on kuitenkin metrejä itsellä takana itsellä, että osaan arvioida sen, millainen elokuva on, kun olen leikannut sen. Se oli kallis kohtaus kuvata, joten leikkasin sen pois ennen kuvauksia käsikirjotuksesta.

Urheilun filmaaminen uskottavasti on hankalaa ja kallista.

– Eihän Korpelan Tommi [näytteli Tarvaista] pysty sitä autoa vetämään niin lujaa, totta kai meillä on stuntkuskit. Ja turvallisuus – kaikki tiet pitää sulkea, kun taajamassa ajetaan 100 km/h.

Karukosken mukaan näyttelijät eivät yleensä saa tehdä omia stunttejaan, vaikka haluaisivat ja osaisivat.

– Rahoittajat eivät anna näyttelijän vetää stuntteja, koska on liian suuri riski, että näyttelijä loukkaantuu. Jos näyttelijä loukkaantuu, kuvaukset keskeytyvät.

Suomen leffabudjeteilla urheiluelokuvia on äärimmäisen vaikea tehdä.

– Olen usein kehitellyt erilaisia urheiluelokuvia vuosien varrella, mutta yleensä ne ovat kaatuneet budjettiin.

Netflixin rahakirstun ansiosta Pikku Siperiassa on edes häivähdys rallia.

– Meillä oli pikkaisen isompi budjetti kuin keskimäärin suomalaisella elokuvalla. Se mahdollisti ehkä hieman laadukkaampaa tuotantoa jollakin tasolla ja isompien kohtausten tekemisen. Se oli yksi hyvä puoli siinä, että Netflix lähti tekemään Pikku Siperiaa.

Ralli vaatii aina rahaa, mutta myös rohkeutta ja lahjakkuutta, jota elokuvan Tarvaisella piisaa. Karukoski on kotoisin pieneltä paikkakunnalta, ja Tarvaisen hahmo on hänelle tuttu.

– Pystyn samaistumaan niihin hahmoihin. Tarvaiseen, siihen paikalliseen rallikuskiin, on helppo suhtautua väheksyen, mutta jos on omakohtaista kokemusta, siihen suhtautuu tavallaan rakastaen, Karukoski kertoo.

– Sitä Tarvaisen ja autojen maailmaa, jossa paikalliset ihailevat aikansa elänyttä paikallista mestaria, voi katsoa alaspäin, mutta kun tulee itse siitä maailmasta, sen kaiken ymmärtää. Kunymmärtää hahmon kipupisteitä, sen kautta hahmo tulee myös todeksi elokuvassa, vaikka komediaa tehdäänkin.

Karukosken mukaan jokaisessa kylässä on oma Tarvainen, entinen urheilutähti, joka kertaa menestystään paikallisessa – tai muut kertaavat sitä hänen puolestaan.

– Kohtalo on usein traaginen, mutta sen voi nähdä niinkin, että joku on saanut kokea jotain upeaa. On se joku, jonka kautta se paikallinen yhteisö pääsee kokemaan jotain suurta saavutusta, ja se on kiinnostavaa. Ja sitähän Tarvainen on. Hän elää siinä menneisyydessä kiinni ja toivoo valtavasti pääsevänsä sinne takaisin.

Vanhat moottoriurheilusankarit vetävät aina puoleensa.

– Luulen, että se liittyy siihen, että ennen oli vähemmän tekniikkaa ja kuskilla isompi rooli. Hyvän ja huonon kuskin ero oli suuri. En tarkoita, että nykykuskit ovat huonoja vaan että autolajit ovat nykyään niin teknisiä. Tuntuu siltä, että ennen ajettiin autolla joka kolisi, rätisi ja paukkoi – ja tultiin yhdellä renkaalla maaliin. Tulee fiilis, että ennen kaikki oli enemmän kiinni kuskista, ja sitä kautta sen kuskin glooria on suurempi.