Aki Ajo on kuin taruolento, jollaista ei pitäisi olla olemassa.

Hän on huumorintajuinen alansa huippuammattilainen, jossa yhdistyvät Winston Churchillin puhelahjat ja Jouko Turkan hypnoottinen alkukantaisuus. Kokonaisuuden kruunaa kuitenkin kansanomaisuus.

Ennen kaikkea Ajosta tekee poikkeavan se, että hän on onnistunut ehkä siinä kaikkein vaikeimmassa liiketoiminnassa: kansainvälisessä urheilubisneksessä. Ajo on saavuttanut ratamoottoripyöräilypomona sekä maailmanmestaruuksia että taloudellista menestystä.

Mutta siinä hän istuu, toijalalaisen hallin sohvaryhmällä, viriilinä ja suulaana. Ajo pulppuaa tarinoita.

– Äitini on karjalainen, Impilahdelta kotoisin. Siksi olen tällainen ja puhun näin vuolaasti. Elämänkokemus on tuonut kuitenkin minulle myös tietynlaista vakavuutta, Ajo kertoo.

Kyse ei ole pelkästään määrästä vaan myös laadusta, sillä tarinoissa on hämäläinen nuotti. Kombo on tehokas.

– Se on Tampereen murretta toijalalaisella vivahteella.

Kuva

Jo kysymyksen ensimmäinen sana on Ajolle lähtölaukaus joskus aika pitkäänkin vastaukseen, jonka keskelle hän usein pudottaa mehevän anekdootin.

Vain yksi väite vaientaa hetkeksi toijalalaisen kosmopoliitin. Se on Vauhdin Maailman teesi: Aki Ajo on Suomen merkittävin urheiluvaikuttaja.

Vastauksena on ensin hiljaisuutta, aivan kuin Ajo haluaisi mennä sillan alle piiloon. Lopulta hän ähkäisee:

– Enpä osaa sanoa, en tykkää tuollaisesta. En lähtisi kyllä itse tuohon keskusteluun mukaan, vähän nolottaa. Ei minulla ole oikein kompetenssia vertailla, eikä asialla ole minulle muutenkaan mitään merkitystä. Yritän vain keskittyä olennaiseen.

Kymmenen maailmanmestaruutta

Vauhdin Maailma voi suorittaa vertailun. Väitteelle löytyy vankat perustelut, kun pöyhäisee Aki Ajon ansioluetteloa ja uusinta asemaa.

Ajo valmistui yli 35 vuotta sitten ammattikoulusta moottoriasentajaksi lukuisista moottoriurheilun vuoksi kertyneistä poissaolotunneista huolimatta. Hänestä tuli moottoripyöräliikkeen korjaamopuolen pomo parikymppisenä. Asentajatiimissä oli eri sukupuolia ja kansallisuuksia.

Ajo ajoi ensin varsin menestyksekkäästi kotimaassa sekä jäärataa että road racingia, jota hän kävi ajamassa paljon myös maailmalla, jopa Grand Prix -startin. Mutta lopulta hän maksoi ajourasta kertyneet velkansa pois ja lähti yrittäjäksi, kun loukkaantumiset kolhivat urheilijauran mustelmille. Hän perusti oman kilpatallin, Ajo Motorsportin.

Vuodesta 2001 Ajon tiimit ovat voittaneet yhteensä kymmenen maailmanmestaruutta 125-kuutioissa sekä Moto2- ja Moto3-luokissa, mikä tekee hänestä kaikkien aikojen menestyneimmän tallipomon pienemmissä MM-luokissa. Ajon kuljettajat ovat voittaneet kaikkiaan 127 MM-lähtöä. Ykkössijoista 96 on tullut yhteistyössä KTM:n kanssa.

Kaudella 2021 Ajon tiimien neljä kuljettajaa voittivat peräti 20 kilpailua Moto2- ja Moto3-luokissa.

Lisäksi Ajo on valmentanut, kehittänyt, mentoroinut ja manageroinut lukuisia lahjakkaita huippukuskeja. Moni kuljettaja on puhjennut kukkaan juuri Ajon avulla, noussut yhtäkkiä pohjalta huipulle. Viime vuosina noin puolet pääluokan kuljettajista on kulkenut Ajon käsien ja tallien kautta. Ajo on ollut vuosia erittäin arvostettu ja vaikutusvaltainen koko lajin piirissä.

Syyskuun lopussa KTM ilmoitti, että Ajo on valittu sen MotoGP-luokan tehdastiimin johtajaksi. MotoGP:n MM-sarja on todella suuri ja suosittu sporttisirkus, ja KTM on sen ehdottomia voimatekijöitä. Formula 1 -sarjan amerikkalainen promoottori Liberty Media osti juuri MotoGP:n espanjalaiselta Dornalta noin 4,2 miljardilla eurolla. Summa on suurin piirtein sama, jonka Liberty maksoi F1-sarjasta 2016. Kun puhutaan rallin MM-sarjan oikeuksien mahdollisesta myynnistä, kyse on sadoista miljoonista.

Ajo on tehnyt 13 vuotta yhteistyötä KTM:n kanssa, ja jälki on ollut tuottoisaa, kuten edellä lueteltiin.

Aki Ajo 2.0

Kovamaineista suomalaista on kosittu jo vuosia kuninkuusluokkaan tallipäälliköksi.

– Eikä pelkästään KTM, on niitä ollut vuosien varrella jokunen muukin, mutta aika ei ole ollut silloin vielä oikea.Kymmenen vuotta sitten en olisi tätä siirtoa tehnyt, en edes muutama vuosi sitten.

Miksi Ajo vihdoin antoi periksi vuosien jälkeen ja vastasi KTM:lle myöntävästi?

Ajon mukaan hän halusi aikaisemmin pysyä nimenomaan yrittäjänä, ja tehdastallin tallipäällikkyyshän on enemmänkin palkkajohtajan rooli.

– Olin nuorena aika itsepäinen ja erityisesti kunnianhimoinen. Silloin yrittäjyys sopi minulle äärimmäisen hyvin.

Ajo tahtoi pitkään näyttää, itselleen ja muille, että omalla yksityisellä tiimillä voi pärjätä MM-sarjassa, vaikka moni väitti muuta. Siinä hän onnistui.

Kuva

Umpirehellinen Aki Ajo on pidetty mies kuljettajien keskuudessa.

Ajo pitää riskeistä, sillä niiden myötä tulee mahdollisuuksia. Yrittäjänä voi kasvaa, ja tienatakin parhaimmillaanenemmän kuin palkansaajana, jos kaikki onnistuu. Ajo onnistui, eikä eläkepäivistä tarvitse taloudellisesti kantaa suurta huolta.

– Olen kuitenkin omasta mielestäni myös bisnesmies. Yrittäjänä tulos on omasta tekemisestä kiinni.

Ja ennen kaikkea Ajo on aina tehnyt, kuten itse haluaa. Hän olisi omasta mielestään ollut surkea työntekijä muille.

– Olen aika suorapuheinen, suoraviivainen ja pikkuisen nopea käänteissänikin välillä. Olen monta kertaa sanonut KTM:lle ja Red Bullille, että jos olisin ollut niillä vain työntekijänä, olisin varmaankin saanut ainakin 250 kertaa potkut, Ajo naurahtaa. 

56-vuotias Ajo on ollut elämässään vain kaksi kertaa työsuhteessa, moottoripyöräliikkeissä nuorena miehenä silloin kauan sitten. Nyt hänen täytyy taas muistella työelämän sääntöjä työntekijän vinkkelistä. Ajo sanoo, että hän on kuitenkin muuttunut viime vuosina.

– On ollut pakko. Olen tullut vanhemmiten vähän pehmoksi. Sen tekee ikä, vähenevät jäsenyyskirjavuodet täällä maan päällä. Tässä iässä, ja vähän sairastelleenakin, sitä jo ajattelee, että hitto, ehkä tuotakin pitää kokeilla. Mutta vielä vuosia sitten olin kovin ylpeä, olin Aki 1.0. Mutta nyt olen Aki 2.0.

Ei pelkää potkuja

Ajon mukaan pitkän ja hedelmällisen yhteistyön ansiosta KTM on oppinut tuntemaan Ajon perin pohjin, mikä auttaa sopeutumisessa molemmin puolin. Yksi syy tallipäällikön työn vastaanottamiseen on Ajon kiitollisuus merkittäviä, lojaaleja ja pitkäaikaisia itävaltalaiskumppaneita kohtaan.

– Olen saanut KTM:ltä ja Red Bullilta niin paljon mahdollisuuksia. Liian monta kertaa ei voi sanoa ei päämiehelle tai olla hankala, jos ne kokevat, että tarvitsevat minua. Sanoin Hanna-avovaimolle, että minulle on jo maksettu eläkekin etukäteen, nyt täytyy tehdä työt loppuun.

Yhtäkkiä Ajon analyysiin putkahtaa puhdistavaa itseruoskintaa, jonka sävy ja sisältö kuulostavat hieman teatterilegenda Jouko Turkalta.

– Ehkä olin silloin kymmenen tai kolme vuotta sitten pelkuri. Ajattelin, että en pärjää niiden kanssa, sillä olen joskus haastava tämän intohimoni kanssa. Kyllä minä itseeni luotin, siihen, että työn osaan hoitaa. Mutta osaanko hoitaa sen niin, että pärjään kaikkien kanssa ja minun työskentelytyylini hyväksytään? Varmasti pelkäsin, että kaikki voi loppua. Mutta olen nyt 56-vuotias ja kokenut monenlaista elämässä ja yrittäjyydessä, mitä pelättävää minulla enää on!

Pelottomuus on Ajon tärkeä vipuvarsi tiimipäällikkönä.

Ajon edeltäjä KTM:n tallipäällikkönä oli italialainen Francesco Guidotti. Ajon pestin julkistamisen jälkeen suomalaiselta on kysytty usein, miten hän eroaa Guidottista ja mitä hän tekee toisin kuin italialainen.

Ajon vastaus on ytimekäs.

– Nyt tulee siinä mielessä erilainen pomo, että hän ei pelkää potkuja. Se on myös valtava voimavara, Ajo lähes huudahtaa.

Teatterikorkeakoulun rehtorina Jouko Turkka ei todellakaan pelännyt irtisanomista, päinvastoin. Aikalaisten mukaan Turkka suorastaan haaveili symbolisesta näystä, jossa koulu palaa selän takana, kun hän kävelee pois.

Kuva

Pit Beirer ja Aki Ajo.

Aivan niin pitkälle Ajo ei halua mennä, mutta ehdoton Turkka kyllä kiehtoo häntä, toki lähinnä hahmona ja huumorin varjolla.

– Aijai, taidan jotenkin tykätä tuosta mainitsemastasi Turkasta, Ajo virnistää.

”Aki haluaa vain voittaa”

Kuten missä tahansa organisaatiossa, myös MotoGP:ssä joidenkin vaikeiden ratkaisujen tekemisen esteenä voi joskus olla pelko omasta työpaikasta.

Urheilussa on yleistä, että tunteella elävät omistajat, hallitus tai emoyhtiön ylin johto ottavat osaa ratkaisuihin, ja ehkä joskus jopa jyräävät operatiivisen johdon ja asiantuntijat, varsinkin jos nämä eivät uskalla sanoa mielipidettään.

Ajolla on pitkä työ- ja managerisuhde Jack Milleriin, australialaiseen MM-kuljettajaan. Itse asiassa entinen raikulipoika Miller on Ajolle nykyään kuin ”ottopoika”.

Miller kertoi eräässä haastattelussa, mitä Ajo hänen mielestään tuo tullessaan KTM:lle. Millerin mukaan ex-pomo Guidottin tekemistä ohjasi ja rajoitti liikaa huoli omasta työpaikasta. Miller sanoi, että Aki Ajo sen sijaan ei tarvitse koko työpaikkaa eikä näin ollen välitä paskaakaan, mitä isommat pomot ajattelevat.

– Aki haluaa vain voittaa. Siinä kaikki. Hän tulee sillä asenteella, että tietää mitä haluaa. Jos hänen tapansa ei kiinnosta, tuossa on ovi.

Ajo melkein herkistyy Millerin kommenteista.

– Kun luin tuon, ajattelin, että hitto, kuinka läheisiä me olemme. Jack sanoi just niin kuin minä ajattelen!

Ajo on jo urheilulliset kannuksensa hankkinut.

– Sanon usein kollegoille, että Kuusamo on minulle aina vaihtoehto, jos minut halutaan laittaa sivuun.

Ajo viittaa Kuusamosta hankittuun vapaa-ajan asuntoon. Hän kyllä viettää siellä mielellään enemmän aikaa, jos hänen työpanoksensa ei kiinnosta.

– Kerroin, että laittakaa sopimukseeni 12 tunnin irtisanomisaika, kun he puhuivat pidemmästä. Jos en saa tehdä omalla tavallani, niin mitä minä siellä teen. Ei minusta ole silloin mitään hyötyä.

Ajon mukaan ei ole kyse siitä, että onko hän parempi kuin Guidotti tai joku muu kollega. Kyse on tyylistä. Ajon mukaan KTM:n MotoGP-projektin ei voi sanoa hyötyvän hänen ajatellusta erinomaisuudestaan, vaan ehkäpä hänen tavastaan johtaa.

– Olemme kaikki erilaisia, ja erilainen tilanne vaatii erilaisen ihmisen määrättyyn rooliin. Siksi ehkä myös lähdin tähän projektiin, kun tunsin, että KTM:llä on sellainen vaihe, että se on monessa asiassa varsin hyvällä tasolla, mutta vielä ehkä jotakin puuttuu. Koen, että tyylini lähestyä asioita voisi tässä vaiheessa auttaa projektia eteenpäin oikeaan suuntaan, Ajo sanoo.

Kaikki kumpuaa johtajasta

Ajon mukaan tällaisessa projektissa moni asia kumpuaa oikeasta johtamistavasta ja vastuunotosta, tässä tapauksessa hänestä itsestään. Kun oikea pomo on palkattu, loppu on parhaimmillaan automaattista: hankitaan parhaat mahdolliset työntekijät ja johdetaan heitä oikein.

Ihmiset laitetaan työtehtäviin, joissa heidän ominaisuutensa ovat parhaimmillaan. Henkilöstöstä yritetään ulosmitata vahvuudet, ja vastuussa oleviin työntekijöihin luotetaan.

Aika simppeli resepti.

– Keskitytään olennaiseen, ei se ole sen kummempaa. Hoen aina sitä, että asiat täytyy pitää yksinkertaisena. Priorisoidaan asiat joka päivä ja aloitetaan sieltä tärkeimmästä. Ne ovat yksinkertaisia metodeja. Totta kai taustalla pitää olla intohimoa, taitoa ja kokemusta. Ei se tuosta vain käy, jos vaihtaisin toiselle alalle.

KTM on investoinut MotoGP-hankkeeseen lukemattomia miljoonia, ja voittamaan tottuneen yhtiön johto on varmasti kärsimätön, kun Ducatin valta-asema kuninkuusluokassa säilyy vuodesta toiseen. Ajo on tuotu tekemään tulosta, KTM:n pitää pikkuhiljaa voittaa mestaruus tai ainakin taistella siitä tasapäisesti.

Ajon filosofiassa mestaruus on tehdyn työn lopputuote. Liian kovat odotukset saattavat vain tuoda turhia menestyspaineita ja tukahduttaa.

Kuva

Ajo kannattaa niin sanottua vaihto kerallaan -ajattelua.

– Sillä saa ne paineet itseltään pois, kun ei mieti, että minun täytyy voittaa tai tavoittele liikaa. Kovin usein näen, kuinka urheilija tai yrittäjä luo itselleen hirveät paineet.

Jos ajattelee vain voittamista, tappion pelko voi lamauttaa.

– On väärä tapa puhua mestaruuden voittamisesta tai tavoittelusta, vaikka itsekin siihen joskus sorrun. Tykkään puhua kehittymisestä, Ajo sanoo.

Näin hän ohjaa kuljettajiaan oikeaan suuntaan:

– Yritä oppia lisää joka päivä. Ja kun vielä opit rauhoittamaan mielesi niin, että pystyt keskittymään vain sellaisiin asioihin, jotka auttavat sinua itseäsi oppimaan ja kehittymään, et tarvitse muuta! 

– Pyri vain siihen, että olet siihen tiettyyn päivään mennessä tehnyt kaikki kotiläksyt oikein. Kun teet noin, niin seuraava kehittynyt kierrosaika, tulos, voitto, mestaruus, ne ovat vain sen tehdyn työn tulos. Sitä voittamista ei tarvitse liikaaajatella!

Lisää nöyryyttä

Nuorena Ajo viritti ja rakensi ylpeänä ja pikkutarkasti moottoreita suorituskykyisemmiksi. Nyt hän tiristää lisätehoja ihmisistä, kokonaisista organisaatioista ja kuljettajista.

Nuorempana hän joskus myös imitoi Jouko Turkkaa, mikä ei vaatinut kovin suurta hienosäätöä, sillä Ajon ja kiistellyn teatterimiehen ulosannissa on paljon samaa pirkanmaalaista poljentoa. Turkka muistetaan muun muassa tästä lauseesta, jota ehkä Ajokin on joskus saattanut nuorempana hokea:

– Sää nöyryytät ittees.

Ajo ei halua nöyryyttää ketään, mutta hän haluaa usein kuskeiltaan lisää nöyryyttä.

KTM:n ja Ajon kirkkain helmi ensi kaudella on Pedro Acosta. 20-vuotias espanjalainen on tulevaisuuden supertähti, joka on jo tulokaskaudellaan väläyttänyt nopeuttaan MotoGP-luokassa. Moni jopa ajatteli, että Ajo suostui vihdoin KTM:n tallipäälliköksi, koska Acosta on niin hyvä, että ajaa mestariksi. Ajon mukaan yksin Acostalla ei ollut mitään vaikutusta hänen päätökseensä. 

– Sen sijaan sillä saattoi vähän olla, että tunnen kolme (Acosta, Brad Binder, Maverick Vinales), neljästä ensi vuoden tehdaskuljettajasta erittäin hyvin. He ovat käyneet meidän koulumme ja ovat minulle läheisiä.

Ajo on pitkään harrastanut henkistä verenluovutusta eteläeurooppalaisille kuskeille, siirtänyt heille suomalaista kylmäverisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, jotta heille avautuisi hiljaa hyvä tulee- ja maltti on valttia -aforismien voima.

Sen takia Ajo ajattelee asioita, joita ei saisi ajatella. Kun Pedro Acosta kaatuu lauantaina, Ajo tuumii, että hyvä, tästä saattaa tulla lisää nöyryyttä ja ymmärrystä. Kun Acosta kaatuu myös sunnuntaina, Ajo pohtii, että harmi juttu, mutta tämäkin saattaa auttaa meitä tulevaisuudessa.

Nöyryys taas leikkaa kelpo viipaleen liiallisista odotuksista, jotka monesti vain haittaavat kehitystä.

Sillä Ajon suunnitelmissa Acostan ei tarvitse voittaa ensi kaudella mestaruutta, vaan vasta taistella siitä sekä opetella, ymmärtää ja rakentaa tapaa, jotta seuraavalla kaudella ollaan taas vahvempia.

– Ja sitten taas toisena vuonna yritetään tehdä sitä opittua. Eli ensin pikkaisen jarrutetaan, että ei mene se koko kuvio sekaisin liian korkeista odotuksista, Ajo kertoo.

– Pedro sanoo, että kierrosajasta pitää lähteä 0,7 sekuntia. Uskon, että siitä osa lähtee jo Pedron omasta päästä, kun häneltä saadaan turha kiire pois.

Kuljettajien palauteprosessit ovat merkkipaaluja, joista Ajo huomaa aikojen ja tapojen muuttuneen. Ennen Ajo vei palautetta tarvitsevia kuskeja välillä vaikkapa drinkille tai oluelle. Nyt mennään vaikkapa jäätelölle, mikä saa Aki 2.0 -versionkin aavistuksen hymyilemään. Jäätelö ei oikein maistu siinä yhteydessä.

– Kuskit ovat nuoria, mutta kyse on enemmän kulttuurin murroksesta. Täytyy olla tosi tarkkana tänä päivänä monien asioiden kanssa. Ihmiset provosoituvat ja hakevat sitä, että joku tekee virheitä.

Lihapiirakka maskottina

Hämeenlinnassa asuva Ajo on lähtenyt mukaan paikallisen jääkiekkoseuran HPK:n hallitukseen ja on perustetun yrityksen kautta myös sen osaomistajana. Ajo on innostuja, ja tällä hetkellä hän on innostunut HPK:sta mutta myös seuran uudesta maskotista, jonka nimi on Hotsi. Maskotti on nimetty persoonallisesti, perinteisen hämeenlinnalaisen grilliherkun mukaan.

– Hotsi on lihapiirakka, jonka sisälle tulee makkaraa. Se nimi oli helkkarin hyvä veto, Hämeenlinna on tunnettu siitä lihiksestä.

Ajo äityy kertaamaan kuinka hän oli viime syksynä Turussa katsomassa TPS–HPK-ottelua, jonka erätauolla hän nautti jäähallien klassikkoannoksen, lihapiirakan kahdella nakilla.

– Ja paljon kurkkusalaattia, sinappia ja ketsuppia. Se oli sen syksyn tähtihetkiä, sen muistan vieläkin kirkkaana, Ajo hymyilee.

Nimestään huolimatta Hotsi-maskotti ei ole täytetty lihapiirakka, vaan joku eläin, ehkä oranssi härkä. Ajokaan ei osaa heti sanoa mikä eläin Hotsi on. Ajoa naurattaa.

Ajo kertoo, että häntä esimerkiksi joskus hävettää mennä vaimon pyynnöstä illalliselle muiden pariskuntien kanssa, koska kokee usein olevansa liikaa omissa ajatuksissaan.

– En haluaisi useinkaan puhua omista työjutuistani, ja minua aina nolottaa, kun minulta kysytään niistä. Haluaisin puhua jostain ihan muusta. Mutta sitten huomaan, että en aina osaa puhua mistään muusta. Kun pitäisi puhua ihan tavallisista yhteiskunnallisista asioista, olen joskus vähän hönö. 

Hönö voi olla väärä sana kuvaamaan Ajoa. Luultavasti parempi olisi se nelikirjaiminen arvio, joka Jouko Turkkaankin monesti liitettiin: nero.

Mutta ei hönöys häntä enää oikeasti kovin paljoa hävetä tai nolota. Aki 2.0 on vapautunut mies myös arjessa.

– Olen huomannut näin kohta kuusikymppisenä äijänä, että on hemmetin paljon helpompi elää, kun ei tarvitse enää hävetä itseään, voi olla niin kuin on!

Ajon ääni nousee taas vähän.

– En välitä siitä, mitä muut ajattelevat, minä uskallan sanoa aina sanottavani. Toki se vähän riippuu, missä ympäristössä tai millä päällä olen.

Tänään Ajo on hyvällä tuulella, joten hän kertoo vielä viihdyttävän tositarinan nuoruudestaan.

Nuori taistolainen

Ajot asuivat kaupungin vuokratalossa järven rannalla Toijalan satamassa, vesilaitoksen vieressä. Äiti Leena oli kaupungilla siivoojana ja isä Heikki vesilaitoksen hoitaja.

Heikki-isän isä Jaakko oli eläkkeellä oleva yrittäjä.

– Jaska-pappa oli yrittäjänä poliittisesti oikealle kallellaan, ja isäni oli demari. Mutta isä halusi joskus provosoida omaa isäänsä ja esitti tälle, että on pesunkestävä kommunisti. Itse olen tainnut periä enemmän papan yrittäjän luonnetta.

Eläkkeellä Jaska-papalla oli toisinaan taipumus juoda kossukolaa. Hän pyöräili usein poikansa kotiin satamaan ja kinusi kupillista.

– Isä oli kiltti ja antoi, mutta rajoitti sitä juomista. Yli 70-vuotiaan papan piti ensin kävellä kierros vesilaitoksen ympäri. Toisen mukin eteen piti kävellä kaksi kierrosta ja kolmannen kolme. Neljättä ei enää tullut. Näin pappa sai samalla vähän liikuntaa.

Aki Ajo harrasti tuolloin motocrossia, ja hänen siskonsa oli kätevästi töissä suunnittelijana yhtiössä, joka valmisti Sinisalo-merkkisiä motocross-varusteita ja -vaatteita. Sisko kantoi Akille aina kassikaupalla Sinisalon kakkoslaatuisia paitoja, eikä tämä juuri muita käyttänytkään.

Sinisalon tuotteilla ei ollut mitään tekemistä poliitikko Taisto Sinisalon kanssa. Taisto Sinisalo oli kommunisti, jonka mukaan oli nimetty poliittinen suuntaus. Taistolaiset olivat jyrkän linjan kommunisteja Suomen Kommunistisen Puolueen sisällä, heitä kutsuttiin myös stalinisteiksi.

15-vuotias Aki polki eräänä päivänä koulusta kotiin. Sillä kertaa hänellä oli yllään punainen crossipaita, jonka rintamuksessa luki valkoisella Sinisalo.

Jaska-pappa istui tutusti kotipihassa, hyötyliikunnalla ansaittu drinkki kourassaan ja Heikki-poika seuranaan. Kun pappa näki pihaan punavalkoisessa Sinisalo-paidassaan kaartaneen Akin, hän hätkähti niin, että vaivalla hankittu drinkki läikähti lasista. Pappa huudahti:

– Ei saatana, nyt menee liian pitkälle!

Taustalla Akin Heikki-isä hytkyi naurusta.

– Itse en seurannut silloin yhtään politiikkaa, enkä heti ymmärtänyt, että pappa luuli Sinisalon punavalkoista crossipaitaa kommunisti Taisto Sinisalon fanipaidaksi.

Papan pelko oli turha. Pojanpojasta ei tullut taistolaista vaan menestynyt yrittäjä.