Jarno Saarisesta kertova Jarno ja minä -televisiosarja näyttää hyvältä, ja ajokohtaukset vanhoilla ja vikuroivilla aikalaispyörillä vaativat sijaisnäyttelijöiltä taitoa ja hermoja. Stunt-kuskit hitsautuivat kuvauksissa ja vapaa-ajalla veljeskunnaksi, jota kaitsi nainen.

Jarno ja minä on ohjelma, jota ei pitäisi olla olemassa. Urheilun kuvaaminen realistisesti ja laadukkaasti draamaelokuvaan tai -sarjaan on niin kallista ja hankalaa, että suomalaisilla ei ole siihen yleensä varaa.