Legendasta jäi laatikollinen osia – Tauno Nurmen V8
Kun Tauno Nurmen V8-moottoria alettiin koota uudelleen, vastassa ei ollut valmis kone vaan sekalainen kokoelma osia, kadonneiden piirustusten varjo ja yksi suomalaisen moottoriurheilun erikoisimmista tarinoista.
Maailmassa on kaksi tunnettua kahdeksansylinteristä TT-moottoripyörän V-moottoria. Toinen on Moto Guzzi -tehtaan 500-kuutoinen luomus vuodelta 1956 ja toinen pälkäneläisen Tauno Nurmen suunnittelema ja valmistama 350-kuutoinen, joka valmistui 1962-64.
Kuluneen kesän ja vuoden 1965 Imatran Ajoissa tehtiin suomalaisen moottoriurheilun historiaa. 1965 kuultiin Vuoksen rannalla ensikertaa Tauno Nurmen Premier-kilpapyörän V8-moottorin sointia ja 2025 samaiset soinnit raikuivat jälleen Imatralla. Tapahtumien välissä moottori oli purettu alkutekijöihinsä ja piirrustukset kadonneet. Osat olivat onneksi tallella. Niinpä tuon legendaarisen moottorin entisöi käyntikuntoon alan taituri Vesa ”Magneettomies” Vuorela.
"Tuli muutama muovinen ns. lihalaatikko ja pari pahvilaatikollista erilaisia ja -kokoisia osia", kertoi Vesa, kun tapasimme ensikerran V8-hankkeen tiimoilta huhtikuussa 2024. Aloitusvaiheessa yksi iso pulma olivat moottorin piirrustukset. Erään rantasaunan tulipalon myötä moottorin alkuperäiset ja muun muassa suunnitellun desmodromisen, eli pakko-ohjatun venttiiliohjauksen piirustukset katosivat tuhkana tuuleen. Näinollen Vesa levitti laatikoissa olleet osat pöydälle ja ryhtyi pähkäilemään mikä minnekkiin kuuluu?
"Muutamien valokuvien perusteella pääsi jyvälle miltä moottori oli näyttänyt ja osa ulkoisista osista löysi heti pakkansa", sanaili Vesa työpöydällä olleen osakokoelman vierellä.
Tuolloin ensimmäinen toimiva kokonaisuus oli kahdeksan 18 mm Kehin-kaasuttimen kokonaisuus. Sen oli tuossa vaiheessa jo ehtinyt kokoamaan lappenrantalainen Lauri ”Lasu” Veijalainen, joka on tunnettu muun muassa Tepi Länsivuoren luottomekaanikkona. Yksi apu työssä olivat kilpa-ajaja Pentti Korhosen Pertti-veljen ottamat valokuvat Premier V8-mottorin osista ja muun muassa kaasuttimien alkuperäisestä asettelusta.
Moottorin sisäiset rakenteet olivatkin sitten aivan oma tarinansa. Honda C110 moottoripyörän työstetyt männät ja itsetehdyt kiertokanget sekä moniosaisen kampiakselin osat olivat tunnistettavissa. Mutta esimerkiksi neljän nokka-akselin kokoaminen vaati jo enemmän ”palapeliasennetta”.
Imu- ja pakopuolen nokka-akselit koostuvat nimittäin yksittäisistä kappaleista per sylinteri. Ne yhdistyvät toisiinsa nerokkaalla tapituksella. Sen työstäminen on vaatinut suurta tarkkuutta. Jokainen tapitus ja siihen vastaava rei’itys on mitoiltaan yksilöllinen. Näin eri sylinterien nokka-akselit sopivat vain yhdelle määrätylle sylinterille. Asian tekee monimutkaiseksi se, että moottorissa on kahdeksan sylinteriä ja kaksi yläpuolista nokka-akselia. Palasia on siis yhteensä kuusitoista, jotka muodostavat neljä eri nokka-akselia.
Toinen merkittävä ja arvostettavin asia Tauno Nurmen V8-moottorin toteutuksessa on, että se on valmistettu täysin käsityönä käyttäen 1960-luvun koneistus- ja hitsaustekniikkaa. Tuolloin nykyaikaiset automaattisorvit ja -jyrsimet, CNC-tekniikasta tai nykyisistä suojakaasulla toimivista MIG- ja TIG-hitsausmenetelmistä puhumattakaan, olivat vain insinöörien kosteita unelmia.
Tauno Nurmi oli aikoinaan Pälkäneen Lukion ja yhteiskoulun teknisen työn opettajana. Toinen paikka jossa syntyi Premier V8 osia oli Kangasalan ammattikoulu. Siellä oli Tauno Nurmen tuttu opettaja ja näin Nurmi sai käyttöönsä ammattikoulun hyvin varustelun metallityöluokan välineet.
On siis oletettavaa, että omassa verstaassa tehtyjen koneistusten ja alumiinipellistä taivutellen sekä kaasulla hitsaamalla tehtyjen alumiiniosien, kuten nokkaketjun kannen ohella moottoriosia on syntynyt niin Pälkäneen Yhteiskoulun ja etenkin Kangasalan ammattikoulun tiloissa ehkä osin oppilastyönä opetusohjelman puitteissa.
Eri valuosien valmistus ja muottien teko on tiettävästi tapahtunut muun muassa Tampereella Lokomon- ja Valmet lentkonetehtaan tiloissa kaiketi ns. Soteva-hommina, eli työajan ulkopuolella työjohdon hiljaisella hyväksymisellä.
Vuosien saatossa Premier V8-moottorista liikkui alan piireissä erilaisia huhuja. Joku kertoi moottorin tyystin kadonneen ja toinen, että kone olisi purettu ja osia otetun muuhun käyttöön. Tämä pitää paikkansa. Tauno Nurmi lainasi yhden sylinterin, männän ja kiertokangen Tampereen Teknisen opiston Remmi-tiimin ”Pisaralla pisimmälle” -ajoneuvoon. Onneksi osat ajan oloon palautuivat alkuperäiselle omistajalle.
Käytännössä osiin purettu moottori oli vuosikymmeniä edellä mainitun palaneen ja uudelleen rakennetun saunan tiloissa. Pari vuotta sitten koko paketti tuli Lappeenrantaan, josta se siirtyi Vesa ”Magneettomies” Vuorelan työpöydälle. Työmääräyksessä luki lyhyesti: kokoa käyntikuntoon, kiitos.
Melkoinen palapeli
"Yksi iso apu eri moottoriosien hahmottamisessa oli Tekniikan Maailma 9/70 -lehdessä julkaistu Tapio Sunellin artikkeli Tauno Nurmen V8-moottorista. Sen kuvien avulla oli helppo tunnistaa määrätyt osat ja esimerkiksi nokka-akselien erikoinen kohdistus ja asettelu. Käytännössä ainoat tehdasosat olivat Honda C110 -moottoripyörän männät, venttiilit ja megafoonit. Kaikki muut osat oli valmistettu käytännössä käsityönä", kertoo Magneettomies Vuorela. Lisäksi ”puskaradion” kautta kerättiin eri henkilöiden ottamia valokuvia moottorista ja kilpapyörästä.
Esimerkiksi pakoputkien asettelussa oli suuri apu valokuvista. Äänenvaimentimien, eli käytännössä suorien megafoonien resonointia Tauno Nurmi sääti eripituisilla pakoputkilla kuin urkupillejä konsanaan. Alkuperäisistä pakoputkista yksi oli sen verran hapertunut, että Vesa joutui tekemään uuden sen tilalle.
Yksi iso onnenkantamoinen oli, että alkuperäiset pakoputket ja megafoonit olivat tallella. Säästi paljon työtä sillä Tauno Nurmi viritti pakoputkien pituudet kuin urkupillit, eli kun sointi oli kohdallaan, putken pituus oli siinä.
Aikoinaan Premier V8-moottorin yksi iso ongelma oli sytytysjärjestelmä. Alunperin pyörässä oli kahdeksan puolaa ja joka sylinterillä omat kärjet. Tuon ajan elektroniikka oli usein melko epäluotettavaa. Niinpä pyörässä on nyt neljä, kahdelle sylinterille virtaa jakavaa nykyaikaista puolaa. Autenttisuuden vuoksi alkuperäinen kärjellinen sytytysjärjestelmä (yhdet kärjet/sylinteri) on edelleen käytössä. Sen toiminta on toki tuntuvasti luotettavampaa kuin alkuperäisen kahdeksan ”Jawa-puolan ja Skoda-kärkien” kokonaisuus.
Toinen aikoinaan epävarma ratkaisu oli sen ajan tekniikalla toteutettu nokkaketjun kiristin. Kahdeksansylinterisen, kahdella yäpuolisella nokka-akselilla varustetun V-moottorin nokkaketju on käytännön syistä erittäin pitkä. Niinpä sen kireyden säätö on aika arka paikka. Toimintavarmuuden takeeksi Vesa Vuorela onkin modernisoinnut alkuperäisen ketjukiristyksen ja -säädön nykyaikaisemmaksi.
Noin kokonaisuutena voi vain todeta, että Tauno Nurmen suunnittelema ja rakentama 350-kuutioinen V8-moottori on huikea moottorisuunnittelun ja -rakentamisen näyte yksittäiseltä ihmiseltä. Samoin voi todeta, että Vesa ”Magneettomies” Vuorela on tehnyt huiman työn herättäessään tämän suomalaisen moottoriosaamisen taidonnäytteen uudelleen eloon.
| i | Premier V8 |
|
Moottori: Ilmajäähdytteinen, nelitahtinen, 90-asteinen V8-moottori, alemmat sylinterit kallistettu n. 10-astetta alaspäin, 90-asteinen kampiakseli. Neljä kannen yläpuolista nokka-akselia (DOHC), moottorin oikealla puolella yksinkertainen ajoitusketju. Sylinterimitat: läpimitta 40 mm, isku 34,6 mm. Iskutilavuus: 349 cm3. Suurin teho: n. 47 hv/12000-14000 r/min. Venttiiliajoitukset: imu 670 - 870 pako 870 - 620 Venttiilivälykset: imu 0,10 mm pako 0,25 mm Sytytysjärjestelmä: kärjet, 4 x 2-toiminen puola Sytytysennakko: 350 Kaasuttimet: 8 kpl Kehin Ø18 mm Pakoputkien läpimitta: 23 mm Megafoonit: Honda 125 Öljytilavuus: 4,5 litraa Kytkin: kuiva, monilevykytkin Vaihteet: 6 kpl, vaihdelaatikossa omatekemät teräskuoret Vaihteisto: 6-portainen, itse tehdyt teräskuoret. |
|
| Tauno Nurmi (25. 04. 1922 -18. 12. 2014) |
Tunnin pohjatTauno Nurmi oli koulutukseltaan koneteknikko. Sotavuosina hän osallistui 1944 Teikarsaaren taisteluihin, jossa hän haavoittui. Työuransa koneteknikoksi kouluttautunut Tauno Nurmi aloitti Valtion lentokonetehtaalla suunnittelijana. Siellä hän on oli mukana suunnittelemassa suomalaista koululentokonetta nimeltään Vihuri. Lentokonetehtaalta Tauno Nurmi siirtyi teknisten aineiden opettajaksi Parantolaopistoon ja myöhemmin Pälkäneen yhteiskouluun ja lukioon. Tauno Nurmi ajoi koti- ja ulkomaisia 500- ja 350 cc -luokan TT-kilpailuja (nyk. RR-ajo) 1950- ja 1960-luvulla. Kansainvälisen kilpailu-uransa hän aloitti voittamalla Viron mestaruuskilpailuissa Piritan radalla 500-kuutioisten luokan vuonna 1958. Maailmanmestaruuskilpailuissa hän oli 10 parhaan joukossa Imatralla 1962 ja 1963. 500-kuutioisissa Tauno Nurmi saavutti SM-pronssin 1962 ja 1963 sekä SM-hopean 1966. Suomen Moottoriliiton kultaisen ajajamerkin Tauno Nurmi sai 1965. Kilpaura käynnistyi Velocettella, joka vaihtui Norton Manx -kilpapyörään 1960-luvun alussa. Nurmi terästi sen yksisylinteristä nelitahtikonetta muun muassa vesisuihkutuksella. Tämä lisäsi tehoa tuntuvasti, mutta vastapainona oli tekninen epävarmuus. Oman, 350-kuutioisen V8-moottorin suunnittelun ja rakentamisen Tauno Nurmi aloitti 1960-luvun alussa. Moottorin männät ja venttiilit sekä kaasuttimet olivat Honda C110 kevarista. Muut osat Nurmi teki itse esim. Pälkäneen yhteiskoulun ja etenkin Kangasalan Ammattikoulun tiloissa. Osa valutöistä syntyi Valmetin lentokonetehtaalla Tampereella. Moottori asennettiin Norton Manx -runkoon ja tankin kylkeen tuli aluksi nimeksi Nurton. Käytännössä pyörästä käytettiin kuitenkin Premier-nimeä. Tekninen suunnittelu oli Tauno Nurmelle ammattimainen harrastus. Hänen suunnittelema ja rakentama 350-kuutioinen V8 Premier -kilpamoottoripyörä herätti paljon huomiota Euroopassa ja Yhdysvalloissa. PremierV8 -koneen lisäksi Tauno Nurmi rakensi 1967 ensimmäisen nelisylinterisen, kaksitahtisen Suzuki TT-kilpapyörän. Käytännössä hän yhdisti kaksi 250-kuutioista Suzuki T120 moottoria ja koko komeus asennettiin aiemman Premier-moottorin tilalle Norton Manx-runkoon. Tauno Nurmi osallistui myöhemmin hyvällä menestyksellä yhteistyössä Tampereen teknillisen korkeakoulun Remmi-Teamin kanssa Pisaralla pisimmälle -kilpailuihin Suomessa ja muualla Euroopassa. |
Juttu on julkaistu 22.4.2026
Ole hyvä ja kirjaudu kommentoidaksesi.