Toisen sukupolven ratamoottoripyöräilijä Heta Lauslehto aloitti kilpailu-uransa vuonna 1998. Ensimmäisen kosketuksen kilpamoottoripyöräilyyn hän tosin sai jo syyskuussa 1980, pyöreästi yhdeksän kuukautta ennen syntymäänsä.

Sivuvaunuluokan kauden päätösosakilpailussa ajoi Jukka Lauslehto kyydissään tuore vaimonsa Auni Lauslehto.

“Iskällä ei ihan laite pysynyt näpeissä kisan aikana. Sivuvaunu ajautui lepikkoon ja molemmat vietiin sairaalaan tarkistettavaksi.”

“Äiti sanoi, että kaikkiin muihin tutkimuksiin hän suostuu, paitsi röntgeniin, koska hän on raskaana. Joten osumat tulivat jo silloin tutuksi, vaikka synnyin vasta seuraavan vuoden toukokuussa”, Lauslehto naurahti.

Heta Lauslehdon aikakaudella kilpailulisenssin sai vasta 16-vuotiaana, joten samanlaisia nuoresta asti rakennettuja urapolkuja ei ollut mahdollista toteuttaa kuten nykyään. Tämä heijastui väistämättä kilpailukokemuksen puutteena Lauslehdon ensimmäisissä kisoissa.

“Ensimmäinen kisa oli Alastarossa. Silloin ajettiin vielä B125-luokkaa ja olin lähdössäni tukevasti viimeinen.”

“Toinen osakilpailu oli Kemorassa. Olin jälleen joukon viimeisenä, mutta huomasin saavuttavani edellä ollutta kuskia. Ajattelin, että nyt minulla on tilaisuus ja yritän ohitusta viimeiseen vasuriin ennen kuin tullaan maalialueelle”, Lauslehto sanoi. 

“Hienosti pääsin sisäpuolelle, mutta olin niin innoissani siitä ohitustilanteesta, että unohdin kokonaan jarruttaa. Penkka soi, kun painoin jarruttamatta hiekoille. Pysyin sentään pystyssä ja ajelin jälleen viimeisenä ruutulipulle.”

“Olen kaksivuotiaasta ajanut nelipyöräisellä Suzuki Noppelilla ja kuusivuotiaasta Yamahan PW-crossiminillä, mutta ei silloin ajettu radalla kilpaa. Ennen ensimmäistä Alastaron starttia en ollut ajanut metriäkään kilpaa. Sitten, kun tulee ensimmäinen ohitustilanne, eihän siinä voi kaikkea muistaa.”

Historiankirjoihin

Lauslehto ehti lyhyen uransa aikana tehdä moottoripyöräilyn historiaa, sillä hän voitti vuonna 2001 ratamoottoripyöräilyn Pohjoismaiden mestaruuden. PM-titteli oli kaikkien aikojen ensimmäinen naisen ajama ratamoottoripyörien mestaruus kansainvälisestä arvosarjasta. Samana vuonna heltisi myös SM-hopeaa.

“Totta kai se oli iso juttu ja huikea saavutus voittaa osakilpailuja ja mestaruus. Jotenkin ajattelen, että se oli kuitenkin isompi juttu lajille, lajin naisharrastajille ja kansainvälisesti ajateltuna.” 

”Julkisuus- ja media-arvoltaan sekä historian näkökulmasta se oli todella kova juttu. En ole ehkä itsekään ymmärtänyt ihan täysin sen saavutuksen arvoa. Minulle se oli siinä vaiheessa vain välietappi. Katseeni oli aina eteenpäin; tavoite oli jo EM-sarjan kärkisijoituksissa ja piikkiluokan MM-sarjassa.”

Laiva odottaa

Kaksi viimeistä kauttaan Lauslehto ajoi Euroopan mestaruussarjassa. Kauden 2003 viides EM-osakilpailu ajettiin elokuussa Ruotsin Anderstorpissa.

”Jotain hässäkkää siinä oli ollut aika-ajoissa, enkä saanut ajettua kuin ainoastaan yhden nopean kierroksen. Olin 12. aika-ajoissa”, Lauslehto muisteli. 

Kilpailu sujui kuitenkin nousujohteisesti ja Lauslehto kipusi hiljalleen korkeammalle sijoituksissa.

”Olin noussut jo kuudenneksi siinä vaiheessa. Veljeni Tatu oli ollut katsomassa jonkun asuntoauton katolla ja hän sanoi myöhemmin tunteneensa etiäisen, että kohta Hetaa sattuu.

”Ei siinä montaa sekunnin murto-osaa mennyt, kun sitten vedin aivan jäätävän highsiderin oikealle taittuvassa mutkassa ennen pitkää takasuoraa. Nahkapuvustani repesi polven tienoilta sauma ja siitä sitten tutkimuksiin ratasairaalaan.”

Lauslehdon polveen oli palanut kahden euron kolikon kokoinen alue. 

”Siinä ei ollut mitään haavaa, mitä olisi voinut tikata. Iho oli hävinnyt ja polvessa oli ihan kunnon reikä”, Lauslehto sanoi.

”Henkilökunta siellä ratasairaalassa oli kovasti sitä mieltä, että minun pitää lähteä jatkohoitoon. Minulla oli kuitenkin kiire muun porukan kanssa seuraavan aamun päivälauttaan Tukholmasta Turkuun.”

”Pojat olivat minua skootterilla odottamassa ratasairaalan ulkopuolella ja lähdimme karkuun lääkäreiden ja hoitajien huutaessa perään”, Lauslehto kertoo.

Kivuista välittämättä

Seuraavana viikonloppuna Lauslehto osallistui Räyskälän SM-osakilpailuun. 

”Kun polvea ei voinut tikata, sitä oli todella ikävä yrittää taivutella pyörän päälle. Nahkapuvun saumat painoivat juuri sopivasti vielä siihen päälle. Fysioterapeutti teki minulle vaahtomuovista sellaisen donitsinmallisen rinkulan, jonka tarkoitus oli poistaa nahkapuvun painetta polvesta.” 

”Eihän se toiminut. Muistan, kun kyyneleet valuivat, kun sattui niin paljon.”

”Ajoin koko kisan visiiri raollaan, koska se olisi muuten mennyt kyyneleistä huuruun. Ajattelin, etten voi keskeyttää, koska kaikki yhteistyökumppanini ja muut tukijat olivat paikalla katsomassa.”

Lauslehto taisteli kisan maaliin kivuista välittämättä. 

”Eihän siinä mitään huippusijoitusta tullut. Olisinko ollut neljäs tai viides”, hän muisteli. 

Useasti ratamoottoripyöräilijöistä sanotaan, että heillä on moottoriurheilijoista korkein kipukynnys. Lauslehto sanoo, että kyllä sietokyky jossain vaiheessa tulee vastaan.

”Eri asia on, mitä sen asian kanssa tekee. Eihän siihenkään tarvitse heti reagoida. On korkea kipukynnys, mutta on niin myös tahtotila. Pään täytyy kestää tätä lajia.”

Kaudella 2003 Lauslehto kaatui EM-sarjassa kaikki kolme top 10 -sijoitustaan. Edellytyksiä huomattavasti parempiin tuloksiin kuitenkin oli.

”Paras sijoitus maaliin ajetuista EM-starteista oli 14. ja se harmittaa edelleen ihan hirvittävän paljon. Niistä kolmesta kaatumisesta kaksi oli vielä kanssakilpailijan aiheuttamia.” 

”Anderstorpissa ajoin kisan viidenneksi nopeimman kierrosajan. Se on todiste, että aineksia parempaan oli verrattuna siihen, mitä lopulliset tulokset kertovat.”

Nopea päätös

Useat kaatumiset kaudella 2003 edesauttoivat Heta Lauslehdon päätöstä uransa lopettamisesta vain 22-vuotiaana. 

”Sanotaan niin, että se oli nopea päätös. Se oli spontaani, intuitiivinen ja lopullinen. Yllätyin siitä jopa hieman itsekin.”

”Se ei ollut missään määrin harkittu tai suunniteltu. Ajattelen, että se meni kuitenkin juuri niin kuin sen pitikin mennä”, Lauslehto kertoi.

Hän sanoo, ettei päätös ole jälkikäteen jäänyt kaivelemaan.

”Okei, olisin voinut saavuttaa jotain suurempaa, mutta voisi olla, etten kävelisi tässä kohtaa. Kärsin pahoista kaatumisista silloin kaudella 2003 ja niissä olisi voinut käydä oikeasti huonosti.”

”Tulin kalliiksi kypäräsponsori Araille. Kulutin muistaakseni viisi kypärää, kun tulin aina pää edellä alas.”

”Se oli vahva tunne, että näin pitää toimia. Ei se noin helpolla selittämisellä itselle mennyt silloin läpi, mutta näin jälkikäteen ei harmita tai kaivele.”

”Kuuden kauden aikana sain kokea onnea ja menestymistä. Tiedän miltä tuntuu, kun nimmareita jonotetaan ja kaikki taputtelevat selkään, hän muistelee aktiivivuosiensa hohdokkaita kohokohtia.”

Enää Lauslehtoa ei ajohommissa nähdä.

”Olin mukana Muistojen Imatranajo -tapahtumassa vuoteen 2014. Olisinko kolmena tai neljänä vuonna ollut mukana.”

”Minulle riitti, että sain Vuoksen suoralla ajaa kaasu pohjassa, vilkutella ihmisille ja jutella fanien kanssa”, hän toteaa nyt.

Juttu julkaisut Vauhdin Maailman numerossa 5/2023.