Legendan ensimmäinen luku kirjoitettiin kaudella 1979, kun Kyösti Hämäläinen osallistui ensimmäisen kerran Ford Escort RS 2000:lla (rekisterinumero UEL-584) Pohjanmaa-ralliin Etelä-Pohjanmaalla. Kaksikon menestystarina alkoi välittömästi, sillä Hämäläinen voitti tällä välikoppamallisella 2-ryhmän Escortilla kahdeksan perättäisen rallin Suomen mestaruuden lisäksi myös kahdesti rallisprintin SM-sarjaa vastanneen Maastoajo-Cupin mestaruuden. 

Autoracingin perustaja Ali Haimakainen aloitti juttumme Escortin rakentamisen vuonna 1977 aihiosta, jonka kori oli vuosimallia 1975. Auton viritysaste rakennettiin ryhmään 2. Sen ensimmäinen moottori oli niin sanottu pikku-BDA eli 2-ryhmään viritetty 1,8-litrainen 16-venttiilinen kilpakone. 

Kun 2-ryhmän säännöt muuttuivat ja 16-venttiiliset kannet kiellettiin, 210 hevosvoimaisen BDA:n tilalle asennettiin 2,0-litrainen ja 175-heppainen, 8-venttiilinen OHC-moottori. Hämäläisen ajamiin tuloksiin moottorin vaihto ei vaikuttanut. ”Köpi” jatkoi mestaruuksien keräämistä ja pärjäsi myös yleiskilpailuissa entiseen malliin.

Kuva

Rallin kansallisikoni. Hämäläisen Escortilla voitettiin rallin 2-ryhmän SM-kultaa kahdeksan perättäistä kertaa vuosina 1979-1986.

Auton rakentaja Ali Haimakainen kertoo, että hän vastusti aikoinaan 1,8-litran 16-venttiilisen BDA-moottorin kieltämistä 2-ryhmässä viimeiseen asti, mutta tuloksetta.

– Olin vielä puhelinyhteydessä AKK:n hallituksen ratkaisevaan kokoukseen, josta eräs silloisen hallituksen jäsen vastasi minulle ylimielisesti, että ”jos kaiken maailman rasvakäpälät näistä asioista päättäisivät, niin ei tästä tulisi yhtään mitään”, Haimakainen muistelee.

”Kyllä tätä autoa saa ajaakin”

Historiallinen Escort RS 2000 rakennettiin Haimakaisen pajalla valmiiksi Hämäläisen ajotyylille hienosäädettynä. Kyösti Hämäläinen oli tunnettu siitä, että hänen ajotyylinsä oli vähemmän näyttävä, mutta äärimmäisen nopea.

Klassikko-Fordiaan Hämäläinen kehuu yhä auliisti.

– Se Escort oli minulle tehty auto. Pojat tekivät sen kanssa paljon töitä, että saivat moottorin vääntämään riittävästi. Ajoin pätkillä koko ajan käytännössä kolmos- ja nelosvaihteilla. Meno ei ollut näyttävää, mutta nopeaa. Rallissa kello ratkaisee sijoitukset, ei yleisön viihdyttäminen. 

– Muistan kun kartturini Putkosen Timo istui ensimmäisen kerran viereeni ja olimme saapuneet ensimmäisen rallimme ensimmäisen EK:n maaliin, niin hän totesi vierestä, että ”kyllä tätä autoa saa ajaakin”. Kun maali-AT:lla meille kuulutettiin muutaman sekunnin pohja-aika, niin Timo oli ihmeissään ja totesi, että ”no, en enää puutu tuohon ajopuoleen”, Kyösti nauraa.

Kuva

Simo Riikosen maalaama mainos symboloi Hämäläisen mestaruusautoa.

Kuva

Escortin konehuoneessa mestaruuksien eteen töitä tekivät 2-ryhmän vireeseen viritetty 16-venttiilinen 1.8-litran BDA (201 hv) sekä kuvan 2.0-litran OHC-moottori (175 hv).

Haimakainenkin kertoo, että Escortin moottorien kanssa he tekivät paljon kehitystyötä.

– Omistin moottorin jarrupenkin ja testasimme usein muun muassa erilaisia nokka-akseleja, joiden avulla moottoria saatiin rakennettua Kyöstin ajotyylin mukaiseksi. Hän ei koskaan käyttänyt moottoria kovilla kierroksilla. Hän luki tietä loistavasti, eikä yrittänyt mitenkään yltiöpäisesti hyvää aikaa. Jotenkin tuntui, että hän osasi oikealla tavalla sääliä autoa ja moottoria, eikä koskaan runnonut kumpaakaan.

– Auton poikkeuksellinen luotettavuus ei syntynyt siitä, että Kyöstin auto olisi ollut jotenkin muita parempi. Olen tehnyt hyviä ralliautoja useitakin, jotka ovat sitten hajonneet heti ensimmäiselle erikoiskokeelle. 

– Kyse on siitä, miten autoa kohtelee. Jotenkin tuntui siltä, että Kyösti tunsi autonsa sielunelämän ja ajoi sen mukaan, Haimakainen kertoo.

Treenauksen tulosta

Hämäläinen sanoo, että 1,8-litrainen BDA-moottori sopi hänen ajotyylilleen paremmin kuin 2,0-litran OHC-moottori.

– Enemmän sitä kaksilitraista piti repiä kuin tehokkaampaa pikkumoottoria. Halusin viedä autoa loivassa luistossa kaasulla enkä repiä väkisin menemään. Vaihdelaatikko ja kytkin eivät minun autoistani rikkoutuneet koskaan.

– Olen joskus todennut, että vaihdetta ei kannata vaihtaa pienemmälle ellei ole ihan pakko. Kannattaa roikottaa vain isolla vaihteella menemään. Sellainen ”juupas-jaapas” –tyyli rikkoo laatikon ja kuluttaa kytkimen loppuun. 

– Kyllä siellä kabiinissa joskus tuntui, että ”ei tämä laite mene mihinkään”, mutta kello oli yleensä toista mieltä, Hämäläinen toteaa.

Kuva

Klassikon ohjaamo on kaikin puolin simppeli. Jos GT-rattia ja kierroslukumittaria ei olisi, kojetaulu olisi vakio.

Kuva

Escortin polttoainetankki asennettiin taakse keskelle ja taka-akselin päälle. Akun ja varapyörän paikka oli myös tavaratilassa.

Hämäläinen harjoitteli paljon, jotta kulloisenkin autot nopein mahdollinen ajotyyli oli hänellä selkäytimessä.

– Kun asuin Heinolassa, harjoittelin esimerkiksi risteysajoa Heinolan raviradalla. Tein kepeistä erilaisia ja –mallisia risteyksiä, joita treenailin. Ravimiehet lopulta kielsivät, ja totesivat, että ”ei täällä tuollaisella pelillä treenata”, Hämäläinen hymyilee.

– Kyllä erot toisiin saadaan aikaiseksi pienistä asioista, esimerkiksi juuri risteyksistä, joita jollain erikoiskokeilla on lukuisia. Pitää ajaa niin, että auto etenee koko ajan ja ajamista pitää treenata paljon. Suoralla tiellä kun kaikki osaavat ajaa kaasu pohjassa, Hämäläinen muistuttaa.

– 70- ja 80-lukujen taitteessa Airikkalan Pena ja Pitkäsen Eki veivät komeasti autoa luistossa ja vastaheitoilla. Ne olisivat voineet mennä kovaakin, jossa tyyli olisi ollut oikea. Pojat painoivat vaan voimalla kiviä ihmisten silmille, Hämäläinen velmuilee.

Harvinaisen vähän ulosajoja

Hämäläinen hämmästelee vieläkin, miten luotettava Escort hänen käsissään oli. Kahdeksan perättäistä mestaruutta kun ei synny tuurilla.

– Escort tuli pariin otteeseen heitettyä selälleenkin, mutta ei ikinä niin pahasti, että auton kori olisi mennyt vaihtoon. Kilpailin lähes joka viikonloppu, eikä Escortiin vikoja ilmaantunut.  Jokiniemen Jaska piti autosta hyvää huolta. Escort rakennettiin Alin pajalla siihen malliin, ettei sitä enää tarvinnut metsässä parsia.

Kuva

Köpi sanoo, että hänelle kartturin tärkein tehtävä oli tuoda sponsseja. Tripit, kellot ja nuotit tulivat tärkeysjärjestyksessä seuraavina.

Ulosajoihin Hämäläinen ei yleensä sortunut. Muutamia arviointivirheitä kuitenkin tapahtui.

– Vähiten kuitenkin siitä porukasta, joka menestyi, Hämäläinen muistuttaa.

Hän kertoo, että Escortin ajo-ominaisuudet tulivat iskunvaimentajamerkin mukana.

– Eihän meillä ollut kuin Bilsteinin iskareita, joita Autoracing löi alle ja niillä ajettiin. Ei me tuohon aikaan alustaa mitenkään testattu. Iskari oli aina sama, eikä niissä ollut mitään säätömahdollisuuksia. 

– Levyjarruja olisin kaivannut taka-akselille, mutta syy siihen, miksi niitä ei koskaan luokiteltu oli kuulemma se, että rumpujarrut Atlaksen-taka-akselilla olivat huomattavasti kevyempi ratkaisu.

– Ne rumpujarrut kuitenkin elivät aina omaa elämäänsä. Ennen kisaa yleensä otin vähän vauhtia jossain ja huoltomiehet katsoivat sivusta, ottavatko takajarrut edes yhtään kiinni. Levyt on aina levyt, mutta niillä mentiin.

Älä aja sähkölinjojen mukaan

Hämäläisen Escortin erikoisuus on Simo Riikosen konepeltiin maalaama Tuotejalosteen mainos, joka Hämäläistä vieläkin hieman huvittaa.

– Taisi Simo saada maalauksestaan enemmän kuin minä sponssia mainostamisesta. Konepelti vietiin Riikoselle Poriin, joka maalasi mainoksen. Se on komia, ei sitä peltiä kannata pois heittää. No, kyllä tuosta mainoksesta silloin rahaakin saatiin, Hämäläinen myöntää.

Kuva

Ralliauton konepelti ei ole niitä turvallisimpia paikkoja mainostaa maalauksella, mutta Hämäläinen ajoi niin, ettei mainokseen tarvinnut paikkamaalauksia koskaan tehdä. 

Kuulua ajotaitoaan Köpi kehitti jo pikkupoikana taksin ratissa.

– Sain ajaa isäukon taksia ilman ajokorttia Ylistaro-Vaasa –tiellä jo kymmenen vanhasta lähtien. Ajoin myös paljon metsäteitä, ja kun en ajanut nuotista, tiet oli muistettava ulkoa. Siitä se suomalaisen tien muodon ja mallin sielunelämä ja niin sanottu tiesilmä minulle muodostui. Tiesin ainakin jo ennen ralliuraa, että sähkölinjojen mukaan ei ainakaan kannata ajaa, Hämäläinen hymyilee.

Hämäläinen ajoi urallaan erilaisia 1-, 2- ja 4-ryhmän Ford Escorteja vuodesta 1977 vuoteen 1985. Kyseisenä aikana hän ehti valloittaa rallin SM-sarjasta jokaisena vuonna Suomen mestaruuden. Mestaruuksista kymmenen Hämäläinen ajoi Fordilla ja kolme muuta muilla merkeillä. 

Hämäläisen ajajauran yksi suurimmista kohokohdista oli Jyväskylän Suurajot, jonka hän vuonna 1977 voitti Ford Escortilla legendaarisesti ilman nuotteja.

Kuva