1950–luvulla ei ollut tavatonta, että kuljettaja vaihtaa tallia kesken kauden, kuten muutamat esimerkit kertovat vuodelta 1954.

Hallitsevalla maailmanmestarilla Alberto Ascarilla oli sopimus Lancian kanssa, mutta uusi auto valmistui vasta loppukaudelle. Näin Ascari ajoi Maseratilla Ranskan ja Iso-Britannian Grand Prix -kilpailut ja Ferrarilla Italiassa.

Juan-Manuel Fangio starttasi kauden Maseratilla, mutta vaihtoi Mercedekselle, kun saksalaistalli tuli mukaan formula ykkösiin puolivälissä kautta ja voitti sitten myös mestaruuden.

Nykyaikana kuljettajat ovat sidottuja pidempiin sopimuksiin tallien kanssa, mutta vuonna 1994 Johnny Herbert ajoi itse asiassa kolmessa eri tallissa kauden aikana. Englantilainen aloitti kauden Lotuksella, mutta talli joutui selvitystilaan Italian osakilpailun jälkeen.

Seuraavassa kisassa, Euroopan Granx Prix’ssä Jerezissä, Herbert ajoi Ligierillä. Tuohon aikaan ranskalaistalli oli Benettonin tallipäällikön Flavio Briatoren omistuksessa. Kun Benetton kävi tiukkaa taistelua Williamsin kanssa valmistajien maailmanmestaruudesta, Herbertin pesti Ligierillä jäi yhden kisan mittaiseksi.

Herbert siirrettiin kahden viimeisen kisan ajaksi ajamaan Michael Schumacherin tallikaveriksi Benettonille. Schumacher voitti kuljettajien tittelin, mutta Herbertin panos jäi vaisuksi hänen keskeytettyä molemmissa kilpailuissa. Näin valmistajien mestaruus meni Williamsille.