Kun F1:n MM-sarja alkoi 1950 Britannian GP:llä Silverstonessa 13.5., kaikissa autoissa oli moottori kuljettajan edessä. Tätä konseptia käytettiin suurimman osan 1950-luvusta, kunnes Stirling Moss voitti takamoottorisella Cooperilla Argentiinan GP:n 1958. 

Jack Brabham voitti maailmanmestaruuden samanlaisella Cooperilla seuraavana vuonna. 1960-luvun alusta lähtien kaikissa F1-autoissa on ollut moottori kuljettajan takana.

Harry Schell oli ensimmäinen kuljettaja, joka osallistui MM-sarjaan takamoottorisella autolla. Amerikkalainen osallistui takamoottorisella Cooper 12:lla Monacon Grand Prixiin, joka ajettiin vain viikko Silverstonen kilpailun jälkeen.

1 100-kuutioisella JAP-moottorilla varustettu Cooper perustui Formula 3 :een, mutta se oli jotenkin saatu F1-säännösten mukaiseksi. Ei ole yllättävää, että Schell oli kaikista hitain aika-ajoissa. 

Hänen kilpailunsa päättyi jo ensimmäisellä kierroksella, kun hän joutui kolariin useiden muiden autojen kanssa.