Listasimme oudoimmat kilpamoottoripyörät, joissa käytettiin villejä ideoita vauhdin kasvattamiseen
Vauhdin Maailman juttusarja esittelee erikoisia asioita ja tässä numerossa on vuorossa viisi oudointa kilpamoottoripyörää kautta aikojen.
5. Suzuki RK 67
Tallissasi olevassa moottorpyörässä on todennäköisesti viisi tai kuusi vaihdetta – Tunturi Sportissa kolme. 1960-luvulla erityisesti TT-pyörien maailmanmestaruussarjan pienimmässä, 50-kuutoisten luokassa, saivat kuljettajat takoa vaihteita silmään poikkeuksellisen paljon.
Kaudelle 1967 esitellyssä Suzuki RK 67:ssä kuljettajalla oli käytössään 14 vaihdessa, jotta tämä pysyi pyörän kapealla tehoalueella. 17 300 kierrokseen kiertänyt kaksisylinterinen ja vaivaiset 58 kiloa painanut pyörä tuotti 17,5 hevosvoimaa saavuttaen päätä huimaavan 175 kilometrin tuntivauhdin.
Suzuki voitti RK 67:llä 50-kuutioisten maailmanmestaruuden vuonna 1967. Kaudella 1967 FIM kuitenkin ilmoitti tulevista sääntömuutoksista pikkuluokkaan, jotka rajoittivat sylinterien määrän yhteen ja vaihteiden määrän kuuteen. Suzuki vetäytyi sarjasta tämän seurauksena, mutta kauden 1967 maailmanmestari Hans-Georg Anscheidt uusi yksityiskuljettajana edelliskauden mestaruutensa vuonna 1968 ennen sääntöjen astumista voimaan kauden -68 jälkeen.
4. U-moottori – Suzuki RG 500
Moottoripyörän moottorissa on liki poikkeuksetta yksi kampiakseli, johon kiertokanget kiinnittyvät. Historia kuitenkin tuntee tästä poikkeuksia, joista selvästi menestyksekkäin on Suzuki RG 500. Niin kutsutulla U-moottori perustui Suzukin jo 1960-luvulla suunnittelemiin prototyyppeihin pienemissä luokissa. Vuonna 1974 debytoinut RG 500 yhdisti kaksi vierekkäin sijoitettua kaksisylinteristä lohkoa ketjulla toisiinsa. 500-kuutioinen kaksitahtimoottori kehitti parhaimmillaan 90 hevosvoimaa.
Suzuki juhli ainoita U-moottorilla voitettuja ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruuksia vuosina 1976 ja 1977 Barry Sheenen ohjastamana.
3. Norton RCW588
Kiertomäntä- eli wankelmoottorit muodostavat pienen, mutta merkityksellisen osan autojen historiaa aina vuodesta 1963 alkaen. Moottoripyörissä wankelmoottorit saavuttivat vielä pienemmän suosion kuin autoissa Suzukin ollessa käytännössä ainoa wankelin massatuotantoon saattanut valmistaja RE5:llä vuonna 1974.
Katupyörissään wankelmoottoreita kokeillut Norton kunnostautui kyseisissä koneissa ratamoottoripyöräilymaailmassa RCW588-mallilla. Vuonna 1987 debytoinut RC588 osoitti potentiaalia, mutta tulevina vuosina palaset loksahtivat kohdalleen. Vesijäähdytetty RCW-588 -malli esiteltiin 1989. Samaan aikaan pääyhteistyökumppaniksi kiinnitettiin John Player Special.
Vuosi 1989 olikin 135-hevosvoimaisten Nortonien juhlaa tiimin voittaessa Ison-Britannian TT-sarjan mestaruuden tiimin toistaessa tempun kaudella 1990.
2. Moto Guzzi V8
V8-moottori moottoripyörässä on jo itsessään poikkeuksellista, mutta kun se yhdistetään virtaviivaisen, etupyörän peittävän katteen kanssa, saadaan tulokseksi jotain poikkeuksellista.
Tämän teki italialaisvalmistaja Moto Guzzi vuonna 1955. 500-kuutioinen, kaksitahtinen V8-moottori tuotti 80 hevosvoimaa. Moottori itsessään oli aikaansa edellä: vesijäähdytys, kaksi nokka-akselia, sekä oma kaasutin jokaiselle kahdeksalle sylinterille olivat ennen näkemättömiä. Tämä yhdistettynä poikkeuksellisen aerodynaamiseen katteeseen siivittivät ”Oton” huimaan 275 kilometrin tuntivauhtiin.
Menestys jäi kuitenkin yhteen voittoon luotettavuusongelmien sekä pyörän hallintaan liittyvien haasteiden vuoksi. '
1. Yamaha WR450F 2-Trac Dakar
Perinteisesti moottoripyörän moottorin voima välitetään takapyörälle joko ketjun, hihnan, tai kardaanin avulla. 1990-luvulta alkaen alkoivat japanilaisvalmistajat pohtia toden teolla, voisiko tehon viedä myös etummaiselle pyörälle. Tällöin Yamahan insinöörit saivat idean viedä voiman hydraulisesti etummaiselle pyörälle.
Ideasta syntyi 2000-luvun alussa WR450 2-Trac Dakar. Tuohon aikaan Yamahan omistama Ohlins oli mukana projektissa oleellisesti auttaen etummaisen pyörän vedon suunnittelussa. Yksinkertaistettuna vaihteiston yhteyteen on kiinnitetty ketjulla toimiva hydraulipumppu, joka puskee nestettä putken kautta etupyörän napaan sijoitettuun hydrauliseen moottoriin. Teho säätyy automaattisesti sensoreiden avulla optimaalisen pidon saavuttamiseksi.
Järjestelmä todettiin voitokkaaksi vuonna 2004, jolloin ranskalaiskuljettaja David Frétigné voitti 450-kuutioisten luokan sekä ollen nopein moottoripyörä kolmella erikoiskokeella jättäen pölyynsä jopa 950-kuutioisia pyöriä.
Ole hyvä ja kirjaudu kommentoidaksesi.