Rallilegenda Markku Alén nosti esiin uransa kolme tärkeintä kilpa-autoaan – Valintaa yhdistää kunnioitus näitä laitteita kohtaan
Rallilegenda Markku Alén muistetaan periksiantamattomana ja nopeana rallikuljettajana, joka kilpaili pääosan ajajaurastaan Fiat-Yhtymän automerkeillä Fiatilla ja Lancialla. Mr. Maximum attack kellotti MM-ralliurallaan peräti 826 pohja-aikaa, jolla hän on yhä kaikkien aikojen tilastossa Sébastien Loebin jälkeen kakkosena.
Kolmen tärkeimmän kilpa-auton nostaminen lukuisten ehdokkaiden joukosta, ja niiden keskinäisen järjestyksen muodostaminen, oli odotetun vaikea tehtävä. Listan ykkönen Lancia Rally 037 Evo oli selkeä valinta. Kolmikon täydensivät pitkän harkinnan jälkeen B-ryhmän aikakauden viimeinen Lancia-malli Delta S4 sekä mukavana yllätyksenä punavalkoisesta Clarke & Simpson väreistä tuttu tehtaan Ford Escort RS1600.
Pysyi pyörillään
Alén paljastaa, että hän oli 1980-luvun alussa lähdössä Fiatilta, koska oli kyllästynyt kilpailemaan jo hieman vanhahtaneella 131 Abarthilla.
– Fiat antoi mulle Lancia Stratoksen, että en lähtisi. Ajoin Stratoksella vuoden päivät, ja olihan se aivan mieletön laite ajaa. Sitten mulle kerrottiin, että Lancia rakentaa Rally 037:n. Luulin, että kysymyksessä olisi ollut nelivetoauto, mutta pettymyksekseni se oli takavetoinen. Autossa oli kompressorilla varustettu moottori. Se tuotti just sen 350 hevosvoimaa eikä yhtään enempää, Alén aloittaa.
Putkirunkoinen, takamoottorinen ja matala Lancia Rally 037 oli kaunis, mutta enemmän asfaltille rakennettu ralliauto.
– Se oli asfaltilla aivan mieletön laite. Mulla on hienoimmat muistot tästä autosta. Tämän kokoisen äijän mahduttaminen matalaan ohjaamoon oli jo hankalaa. Ne joutuivat rakentamaan kattokorotuksen, ja kun (Walter) Röhrl tuli Lancialle niin sillä yhtä pitkänä kuljettajana oli sama ongelma.
”Ne voitot olivat mulle melkein kuin Nobel-palkinnot. Hurjia voittoja”
Nelivetoista Audia vastaan Alén joutui ottamaan riskejä voittaakseen.
– Muistan yhden Jyväskylän, kun pomo kysyi multa, että ”pystytäänkö me johtamaan tätä kisaa ekan päivän jälkeen, koska Martini oli uhannut lähteä pääsponsorimme paikalta. Totesin, että ”eiköhän me johdeta”, ja me myös johdettiin ja Martini pysyi.
Alén korostaa, että 037 oli hieno auto ajaa.
– Sillä pystyi hyppäämään järjettömiä hyppyjä. Vaikken yhtään sora MM-rallia 037:lla voittanut niin upeita muistoja. 037 on urani ainoa tehdasauto, jota en koskaan kaatanut, Alén huomauttaa.
Kaikkemme teimme
Alén voitti Lancia Rally 037:lla Korsikan MM-rallin kahdesti peräkkäin vuosina 1983 ja 1984, ja San Remon 1983. Suomen MM-rallissa Alén ajoi sijat 3–2–3.
– Ne voitot olivat mulle melkein kuin Nobel-palkinnot. Hurjia voittoja. 1983 Korsikalla ajettiin 1 066 EK-km ja seuraavana vuonna 1 130 EK-km. Me olimme pätkillä yli 13 tuntia hei, eikä meillä ollut edes ohjaustehostajaa autossa.
– Me Walterin kanssa huusimme koko ajan Lancialta lisää tehoa. Lancia ehti tehdä yhden nelivetoproton 037:sta, mutta en päässyt koskaan ajamaan sitä.
Alén myöntää, että hänen parhaat rallimuistonsa ovat juuri 037:sta.
– Jos menet baariin niin mulle tullaan aina kertomaan, että ”se 037 oli hieno ralliauto”, ja sitä se oli. Ja kaikkemme me yritimme. Montessa Saint-Jean-en-Royans – Vassieux´n (31.90 km) pätkällä vaihdoimme nastarenkaat asfalttirenkaisiin kesken pätkän, mutta Audit ja Peugeotit menivät menojaan.
– Myös Uusi-Seelanti 1984 oli yksi mun täydellisimmistä ralleista. Mä ajoin nokka edellä koko ajan, suorinta linjaa, ei sladeja eikä ajovirheitä. Oli Audien välissä toinen, ja voittoon ei ollut mitään asiaa. Portugalissa 1984 Arganilin pätkällä (56.50 EK-km) meillä oli miehiä väliaikataulujen kanssa puskissa näyttämässä mulle tilannetta. Mä hävisin sen rallin Hannulle (Mikkola) 27 sekunnilla.
– Annoin kaikkeni. Täydelliset rallit, mutta ei. Siitä se mun kiukuttelu tehtaalle alkoi ja sen tuloksena Delta S4:n suunnittelu käynnistyi.
Penkki bensatankin päällä
Listan kakkoseksi Alén nosti pitkään odotetun nelivetoisen Lancia Delta S4:n, joka maailmanmestaruustaisteluita nähden valmistui kauden 1985 viimeiseen MM-osakilpailuun RAC-ralliin eli liian myöhään. Alén ja Kivimäki ajoivat kaudella 1985 muutamia testiralleja, joista ennen Suomen MM-rallia ajetun Collmedi Romagna-rallin he voittivat ja se oli S4-mallin ensimmäinen voitto.
– Ekassa testikisassa järkytyin: pölyä tuli ohjaamon sisälle aivan, kun autossa ei olisi ollut etuovia eikä -ikkunoita. Olimme Kiikin kanssa täysin hiekkapölyn peittämiä, ja kaikki tuntui vaikealta. Lancia rakensi S4:n paniikinomaisesti. Aikaa oli liian vähän, eikä se lähtökohta ollut helppo, Alén aloittaa.
S4:n testivaiheessa Alén näki testikuljettajien ajamia onnettomuuksia. – Niiden näkeminen sai aikaiseksi pienen kunnioituksen S4:sta kohtaan.
"En ajanut S4:sta koskaan isolla riskillä. Mä kunnioitin sitä autoa."
Myös Deltaan luokiteltiin kattokorotus Alénia varten. Se vaadittiin jo sekin takia, että Lanciassa kuljettajat istuivat polttoainetankkien päällä.
– Auton ajettavuus ei alussa ollut mikään hyvä, ja ei sitä bensatankin päällä istumista koskaan kukaan edes miettinyt. Alkuvaiheessa moottorissa ei ollut voimaa niin paljon kuin olisimme tarvinneet. Teimme paljon töitä ja mukana olivat myös Ferrarin äijät, ja siksi testasimme myös Fioranossa. Moottoriin asennetun turbon ja ahtimen yhdistelmää ei ollut helppo hallita.
Lähellä 700 hv
Delta S4:n MM-debyytissä Alén varmisti Henri Toivosen voittaessa Lancialle kaksoisvoiton, mutta seuraava kausi käynnistyi murheellisesti. Montessa moottorista katkesi nokka-akseli, Ruotsissa olivat tehot kateissa, Portugalista Lancia vetäytyi onnettomuuden takia, Korsika päättyi Toivosen onnettomuuteen ja Kreikassa meni taas moottori.
– Siinä välissä ajoin Safarirallin 037:lla, ja se oli hurja homma. Yli 5 000 km urheiluautolla savannilla. Ilman laturiongelmaa olisimme taistelleet voitosta. Seisoimme yöllä kolme tuntia Mombasassa ja jäimme kolmanneksi.
Alén kertoo, että S4 ei ollut maailman helpoin auto ajaa.
– Jousitus oli lyhyt ja jarrut eivät olleet missään nimessä suorituskyvyn tasolla. Vasen jalka jarrulla ei pystynyt ajamaan asfaltilla yhtään. Auton lattiapelti kupruili, se pelti oli niin ohut.
Lancia päätti Toivosen onnettomuuden jälkeen yhä kehittää autoaan ja se kannatti. Kauden seitsemästä viimeisestä MM-rallista Alén voitti kolme, oli kolme kertaa toinen ja kerran kolmas.
– Kauden 1986 toisella puoliskolla Delta S4 oli mieletön auto. Kausi päättyi Yhdysvaltojen Olympus-rallissa hienoon taisteluun Juhaa (Kankkunen) vastaan. Me molemmat vedettiin todella kovaa. Viimeinen kisa olisi pitänyt ajaa Euroopassa ison yleisön edessä.
– Jos B-ryhmä olisi jatkunut, ralliyleisö olisi nähnyt huimia autoja. Tehokkaat autot olivat hienoja. Jarrut, renkaat ja iskunvaimennus olivat tähän päivään verrattuna ihan lapsen kengissä, siksi en ajanut S4:sta koskaan isolla riskillä. Mä kunnioitin sitä autoa. Ja jos meillä olisi ollut S4:n viimeisin moottori heti kauden alusta niin tilanne olisi ollut toinen. Olimme hyvin lähellä 700 hevosvoimaa.
A-ryhmä tuli shokkina.
– Kun lensin Yhdysvalloista B-ryhmän auton ratista suoraa Suomeen testaamaan A-ryhmän Lanciaa niin olin varma, että se auto oli rikki. Ajoin niitä testipätkiä yhdellä kädellä.
Haave toteutui
Kolmantena autona Alén nosti listalleen Fordin tehdastallin Ford Escort RS1600 MK1:n, jolla hän ajoi uransa ensimmäisen Suomen rajojen ulkopuolisen MM-rallinsa Isossa-Britanniassa vuonna 1973. Samassa rallissa Alénin vierelle istui ensimmäistä kertaa Ilkka Kivimäki.
Alénin Ford Escort RS1600 oli Borehamin Ford-tehdasauto, jota ajatti David Sutton. Auton pääsponsori oli Motocraft ja se oli väritetty Clarke & Simpsonin punavalkoiseksi.
– Kilpaileminen tehtaan Ford Escortilla oli nuoren miehen suuri unelma. Se auto oli mun uralleni iso steppi eteenpäin. Olin kolmena vuonna ajanut Jyväskylässä kolmen joukkoon, ja ajattelin, että kyllä mut joku täältä hakee.
– Fordin lisäksi myös BMW otti yhteyttä, mutta valitsin Fordin, jonka tehdastalli Borehamissa oli tuohon aikaan sama kuin Ferrarin Maranello ykkösissä. Fordilla ajoivat jo Timo Mäkinen, Hannu Mikkola ja Roger Clark. He olivat kovia mittareita, Alén aloittaa.
Alén ajoi ennen RAC-rallia yhdessä Timo Mäkisen viereltä tutun Henry Liddonin kanssa Lindisfarne-rallin, jonka tuloksena Liddon antoi Alénista positiivisen palautteen Fordille. Isoimman kiitoksen Ford-sopimuksestaan Alén antaa edesmenneelle David Suttonille, joka auttoi useita suomalaiskuljettajia eteenpäin.
– Suurin kiitos kuuluu David Suttonille ja hänen vaimolleen Jillille, että he seisoivat takanani, ja sain ajaa unelmieni ralliautoa. Ford oli siihen mennessä ajamistani ralliautoista ylivoimaisesti paras ja nopein. Volvoon verrattuna Escort oli kuin lentokone. Sen ajaminen oli helppoa ja se sopi käteeni hyvin.
"Fiatin Giorgio Piantta lopulta kyllästyi kuuntelemaan väitettäni siitä, että ”meillä ei ole Fordiin verrattuna moottoria”, joten hän osti salanimellä Fordilta tehtaan Escort BDA:n Fiatille ja ymmärsi sen jälkeen, mistä puhuin."
Kun muut tehdaskuljettajat ajoivat Dunlopeilla, päätyi Alén Goodyeariin.
– Testasin molempia renkaita ja valitsin Goodyearin. Ne luulivat, että nyt tuli iso virhe, mutta se rengas olikin positiivinen yllätys kaikille.
RAC toi ammatin
Fordilla ajetun RAC:n 1973 Alén muistaa ikuisesti. Hän ajoi rallissa viiden EK:n jälkeen kolmantena, kunnes Sutton Parkin EK 6:n (6.44 km) loppuosuudella Escort lensi 5-vaihteella ajettavassa mutkassa ulos päin puuta. Samassa mutkassa ennen Alénia Mikkola oli jo ajanut ulos ja keskeyttänyt.
Kun Alénin perään lähtenyt Tony Fall ajoi samassa mutkassa ulos niin yleisön piti nostaa ensiksi Fallin auto takaisin tielle, jotta Alénin Escort saatiin myös jatkoon. Nosto-operaatio kesti kuusi minuuttia ja suomalaisautokunta putosi yleiskilpailussa sijalle 181. Muistona ulosajosta Escortiin jäi puun kuva takakonttiin.
Ulosajosta alkoi hurja nousu, joka päättyi kolmannelle sijalle. RAC:n ohjelmassa oli 80 erikoiskoetta, joista toiseksi viimeisellä EK:lla Alén vielä kaatoi Escortinsa, mutta se ei enää vaikuttanut tulokseen.
– Ulosajon jälkeen mä lähdin menemään. Yhdellä öisellä Kielderin metsäpätkällä ohitin kolme tehtaan Fiat Spideria. Ja yhdellä metsäpätkistä ohitin tehtaan BMW:llä ajaneen Ruotsin Bror Danielssonin, jonka jälkeen mä kaadoin Escortin katolleen, ja kun pääsimme takaisin pyörillemme, niin ohitin Danielssonin vielä uudelleen.
– Ei meillä ollut Ilkan kanssa mitään tajua. Annettiin nuoruuden innolla hanaa vain ja voittaa piti. RAC-rallissa oli yritystä hei, Alén painottaa.
Rallin jälkeen Fiatin johto saapui Alénin hotellihuoneen oven taakse ja he tarjosivat sopimusta.
– Fiatin kuskit olivat kertoneet, että ”joku hullu veti meistä jokaisesta pätkällä ohi”. Ja ennen kun matkustin takaisin Suomeen niin me jo sovitimme Fiatiin penkkiäni, Alén hymyilee.
RAC:n jälkeen Alénin piti päättää, jatkaako Fordilla vai siirtyäkö Fiatille.
– Siihen aikaan onneksi kävi sellainen ratkaisu, että kilpailin molemmilla. Voitin Fordilla 1974 mm. Walesin rallin ja ajoi Fiatilla Portugalin ja Suomen MM-ralleissa kolmanneksi. Walesissa ajoin Roger Clarkia vastaan ja kaikki sanoivat, että ”nyt saat turpiisi”, mutta en saanut.
Täyspäiväiseksi Fiatin tehdaskuljettajaksi siirryttyään Alén vertasi Fiatia aina Fordiin.
– Fordin 16-venttiilinen rallimoottori oli mielettömän hieno ja vertasin sitä aina Mirafioriin. Fiatin Giorgio Piantta lopulta kyllästyi kuuntelemaan väitettäni siitä, että ”meillä ei ole Fordiin verrattuna moottoria”, joten hän osti salanimellä Fordilta tehtaan Escort BDA:n Fiatille ja ymmärsi sen jälkeen, mistä puhuin, Alén hymyilee.
Ole hyvä ja kirjaudu kommentoidaksesi.