Eemeli Lahti ei pelkää katuratojen vaaroja – Ylen suosikkisarjassakin nähty kuljettaja nauttii gladiaattorimeiningistä
Eemeli Lahti, 27, on tämän hetken kehutuimpia ja seuratuimpia suomalaisia moottoripyöräilijöitä, toki osana suurempaa kokonaisuutta ja nimettömänä.
Lahti on nimittäin mukana Ylen tv-sarjassa Jarno ja minä, joka sai ensi-iltansa toukokuussa. Sarja kertoo ratamoottoripyöräilijä Jarno Saarisen tarinan. Kuusiosainen Jarno ja minä on saanut paljon kiitosta ja katsojia Yle Areenassa.
Lahti on tv-sarjassa italialainen lajilegenda Giacomo Agostini. Tarkemmin sanottuna hän on Agostinia näyttelevän Alessandro Fellan sijaisnäyttelijä. Lahti ajoi Agostini-roolin moottoripyöräkohtaukset.
-Oli ihan superhieno kokemus. Nautin melkein joka minuutista. Meillä oli hyvä porukka ja ilmapiiri. Oli mielenkiintoista nähdä, miltä tv-tuotanto näyttää kameran toisella puolella. Se oli ihan kerran elämässä -juttu. En varmaan ihan vastaavaan tv-juttuun tule enää päätymään, Lahti kertoo.
Lahden hyppyrimäkien kupeessa asuva Lahti on kotoisin Lahdesta eli Lahtea lahtelaisempaa ihmistä on vaikea löytää. Lahtea naurattaa, että kotipaikkansa perusteella hänen olisi pitänyt päätyä aivan toiseen tv-ohjelmaan.
-Lahtelaisten suosikki tv-tuotanto taitaa olla Temptation Island. Sinne taitaa päästä, kun sanoo, että on syntynyt Lahdessa tai asuu Lahdessa - heti otetaan sisään. Mutta tuollaista (Jarno ja minä) ei ihan joka vuosi tule tehtyä, Lahti sanoo ja hekottelee.
Temptation Island Suomi -televisio-ohjelmassa on esiintynyt niin monta lahtelaista, että Lahtea on pitkään kutsuttu Suomen Tempparit-pääkaupungiksi. Suosittu parisuhdereality yhdistää parhaimmillaan myös motorsportin ja elämänviisaudet. Kuten kontiolahtelainen Simo totesi ykköskaudella kariutuneen deittivirityksen jälkeen:
-Eiku ykkönen silmään ja ralli jatkukoon.
Jeesuksen aikaisia vehkeitä
Yli kymmenen miljoonan euron budjetilla kuvattu Jarno ja minä -sarja on yksityiskohdiltaankin tarkasti mietitty laatudraama, johon ei kävelty sisään pelkän lahtelaisen syntyperän avulla. Kaverit yllyttivät Lahtea ilmoittautumaan koekuvauksiin.
-He näkivät netissä mainoksen aiheesta ja vinkkasivat, että hae sinne, niin pääset vanhojen mopojen rattiin. Koekuvauksissa karsittiin porukkaa pois ja katsottiin roolituksia, että kenen ruumiinrakenne sopii kenenkin rooliin, muun muassa pituuden puolesta. Kohta olinkin jo työntämässä jotain Jeesuksen aikaisia vehkeitä käyntiin kuvauksissa.
Koekuvauksien kautta sarjaan valittiin noin 30 sijaiskuljettajaa, joille tehtiin mittatilauksena 1960- ja 1970-luvun nahkaiset ajopuvut. Lahden mainitsemat Jeesuksen aikaiset vehkeet olivat aitoja tuon ajan kilpapyöriä tai niiden kopioita.
Lahden mukaan hän oli kuvauksissa mukana kaikkiaan muutaman kuukauden, lähinnä Kroatiassa, jossa tehtiin suurin osa sarjan kilpa-ajokohtauksista.
-Se oli pitkä projekti. Koko ohjelmaa taidettiin kuvata kolmatta vuotta, ja minunkin kohdallani vierähti aikaa noin vuoden verran ensimmäisestä kuvauspäivästä viimeiseen.
Lahden roolihahmo Giacomo Agostini voitti urallaan kaikkiaan 15 ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruutta, ja Imatranajossa hän kiipesi korkeimmalle palkintokorokkeelle 16 kertaa 1965–75.
Kostamo pitää päihittää
Lahti haluaa jäljitellä Agostinia myös tosielämässä, erityisesti Imatranajossa, jonne hän osallistui viime kesänä ensimmäisen kerran kilpakuljettajana. Lahti oli parhaimmillaan kaksi kertaa toinen, sekä IRRC superbiken että IRRC superstockin ensimmäisessä lähdössä.
2023 Lahdella oli joitain teknisiä ongelmia, ja vain vähän aikaa opetella hänelle uusi rata, joten hampaankoloon jäi juuri sopiva kimpale kaunaa, josta ammentaa vimmaa. Lahti sanoo, että aikoo voittaa Imatralla.
-Ajoin viime vuonna parhaimmillaan vahvasti, muun muassa nopeimman kierrosajan. Jos saamme onnistuneen viikonlopun tehtyä, olemme varmasti kovia ja hymyilemme palkintopallilla. Toivottavasti keskimmäisellä korokkeella. Enkä keksi syytä, miksi niin ei kävisi.
Päästäkseen korkeimmalle korokkeelle on päihitettävä Erno Kostamo, joka jahtaa toden teolla Agostinin voittolukemia Imatralla. Katuratojen erikoismies Kostamo on voittanut Imatralla jo seitsemän kertaa.
-Erno on man to beat siellä. En itsekään ole mikään altavastaaja. Luulen että Erno ajattelee, että minä olen se, joka hänen pitää lyödä. No, on Michael Dunlopkin tehnyt sopimuksen Imatralle, joten kyllä siellä kilvanajot käydään. Varmasti kukaan meistä kolmesta ei lähde ilman taistelua kotiin sieltä.
Pohjoisirlantilainen Dunlop on voittanut eniten lähtöjä kaikkien aikojen katuratakisassa eli Mansaaren TT-ajoissa, peräti 29.
Katuradoilla kokemuksen merkitys korostuu. Lahti oppi viime vuonna monia asioita kantapään kautta, joten tulevaan koitokseen hän on huomattavasti valmiimpi.
-Imatran radan oppii nopeammin, koska se on niin paljon lyhyempi kuin pisimmät katuradat. Imatran profiili on muutenkin aika helppo, kaikki mutkat ovat aika hitaita, eikä tarvitse silmät kiinni kutosella ajaa minkään kulman taakse. Sillä tavalla se on jouheva paikka kasvattaa vauhtia.
Olo kuin supersankarilla
Helppous on kuitenkin suhteellista. Lahden mukaan Imatran kisaviikonloppuna hänellä on olo kuin supersankarilla, sillä kuljettaja aistii ja tunnistaa katuradan vaarat.
-Kuljettajalle se tuo lisäbuustia ja kasvattaa tunneskaalaa viikonlopun aikana. Normaali kisa ei kuljettajaa jännitä tai pelota, mutta Imatralla saa vähän perhosia vatsaan itselle. Kyllä se erilaisen fiiliksen tuo kuin tavallinen ratamoottoripyöräkisa. Katurata sykähdyttää huomattavasti enemmän, Lahti sanoo.
Imatranajo on Yamaha-kuskille kauden päätapahtuma. Siellä keho erittää adrenaliinia enemmän kuin muissa kalenteriin merkityissä tapahtumissa.
-Kyllä sellainen viehättää nuorta ihmistä, itseäni ainakin. Adrenaliini saa isoimmat tunteet itsessä aikaan. Sellaista gladiaattorimeininkiä siinä tietyllä tavalla on. Pieni osa porukasta ajaa kultamitali silmissä kiiluen, ja muut seuraavat vierestä.
Lahti piti Imatranajosta kovasti jo katsojana. Hän on ollut siellä lähes joka vuosi katsojana ennen kuin osallistui itse kisaan. Lahti nostaa Imatranajon Suomen kesän kohokohdaksi myös katsomon puolella.
-Varsinkin kun kelit ovat kohdallaan, ei mikään sitä voita. Imatranajo on kuin Jyväskylän MM-ralli, mutta pienemmällä alueella, joten sitä on helpompi katsoa. Samanhenkiset ihmiset kokoontuvat yhteen, hymyilevät ja nautiskelevat kesäviikonlopusta ja moottoripyöristä Se on upea tapahtuma.
Kilttikin voi menestyä
Ei ihme, että Lahti viihtyy hyvin Imatralla: hänen sukujuurensa ovat Karjalassa.
-Joskus sota-aikaan isovanhemmat ovat sieltä lehmien kanssa käppäilleet.
Karjalaisuus huokuu Lahden iloisesta elämänasenteesta. Rakennusalan yrittäjä ei jää murehtimaan mitään kovin pitkäksi ajaksi ja pursuaa optimismia. Lahti pärjäisi varmasti hyvin myös Temptation Island Suomen kuvauksissa.
Hurmurinakin tunnettu Agostini oli juuri sopiva rooli Lahdelle Jarno ja minä -sarjassa, sillä lahtelainen on erittäin pidetty ja arvostettu kuljettaja erityisesti Britanniassa, jossa hän on ajanut paljon kilpaa superstock- ja superbike-luokissa. Lahden suosio ja kumpuaa hänen menestyksestään sekä luonteestaan. Hän on hyväntuulinen ja kohtelias sekä tervehtii muita ihmisiä varikolla.
-Britanniassa on kiva ajaa kilpaa, kun porukka tietää minut. Ja kun tuntee ja näkee konkreettisesti sen arvostuksen, tietyn maineen, jonka olen saanut siellä.
Lahti murtaa myyttiä, jonka mukaan mukava ja kiltti ihminen ei voi menestyä.
-Röyhkeys kilpailutilanteessa ja röyhkeys varikolla ovat kaksi eri asiaa. Pitää osata kanavoida tunteensa oikein, että saa tarpeeksi raivoa päälle, kun on kypärä päässä. Mutta kun sen kypärän riisuu, on osattava laskea kolmen ennen kuin alkaa huutaa crew chiefille. Sekin puoli on aika tärkeä muistaa.
Lahden mukaan pelkkä kovaa ajaminen ei välttämättä riitä nykyään, jos kuljettajan käytös on muuten vastenmielistä.
-Britanniassa on radalla persoonia, joista ei kukaan tykkää, vaikka ne voittavat paljon kisoja. Siellä on paljon isoja egoja. Laji on siellä iso, ja joillekin menestys nousee vähän päähänkin. Tiedän, että eräs moninkertainen voittaja ei saanut tiimipaikkaa North West 200 -kisaan kyseisen syyn takia. Hän on nopea kuljettaja mutta ei oikein tule toimen kenenkään kanssa.
Vaikuttaa siltä, että et olekaan varttunut Lahden kovilla kaduilla?
-Ei kyllä minä Lahdesta olen, mutta olen nähnyt sitä virheellistä käyttäytymistä sivusta niin paljon, että olen ottanut opikseni, heh.
On Lahdellakin oma synkkä salaisuutensa. Hyvistä yksittäisistä tuloksista huolimatta hän ei ole voittanut mitään sarjaa vuoden 2008 MiniGP:n Suomen cupin ykköstilan jälkeen. Lähimmäksi Lahti pääsi 2018 supersportin EM-sarjassa. Hän johti sarjaa ennen viimeistä osakilpailua. Kisalähdön alla hän kaatui warm upissa, ja joutui sairaalaan nopeaan olkapääleikkaukseen. Hän hävisi Euroopan mestaruuden kahdella pisteellä.
-Jonkinlainen kirous siinä iski, Lahti sanoo.
-Sitä tässä on monina aamuyön tunteina herätty miettimään, että mistä nämä asiat johtuvat.
Taikauskoa suurempi syy tittelittä jäämiseen on, että Lahti ei ole moneen vuoteen ajanut läpi kokonaista sarjaa. Hän on ajanut mieluummin kaukana vähän kuin lähellä paljon.
-Reissukisat ovat taloudellisesti raskaita, mutta ne kehittävät. Olen halunnut aina panostaa siihen, mikä vie uralla eteenpäin. Ei mestaruuksien voittaminen huono asia ole, se helpottaa sponsorien kanssa neuvotteluita. Mutta itse olen nähnyt tärkeämmäksi mennä sinne, missä vahvimmat kilpakumppanit ovat. Sen takia niitä mestaruuksia ei ole plakkarissa.
Pikkuhiljaa Lahden mestaruusnälkä on kasvanut. Hän haluaisi vihdoin voittaa jonkun sarjan.
-Totta kai. Kyllä tässä asioita tehdään sen eteen, että voin joskus lapsenlapsille kehuskella, että olen ollut Suomen, Euroopan tai maailman nopein. Ne ovat sieltä vielä tulossa, ei huolta.
Tälle kaudelle Lahti ajaa läpi kokonaan kestävyysajon MM-sarjan (endurance world cup), jossa kolmen tai neljän kuljettajan joukkue kilpailee 8–24 tunnin kisoissa. Lahden tiimi keskeytti avauskisan eli Le Mansin 24 tunnin kisan moottoririkon takia ja jäi ilman kokonaan MM-pisteitä. Toisessa kisassa Belgiassa tiimi oli 14:s. Osakilpailuja on vain neljä, joten MM-haave siirtyy ensi vuoteen.
Vastoinkäymisistä huolimatta Lahti jaksaa hymyillä.
-Olen ollut jokaisesta mahdollisuudesta kiitollinen. On helppo valittaa ja olla surullinen kaikesta, mutta kyllä se ahdinkoon ajaa jossain vaiheessa. Parempi vain nauttia joka tilanteesta ja ottaa niistä kaikki irti. Ilon kautta yritän aina asiat hoitaa. Surra voi sitten joskus kurjempia asioita kuin ajamiseen liittyviä.
Ole hyvä ja kirjaudu kommentoidaksesi.