Rallin Miljoona-cupin ensimmäinen osakilpailu ilmoitettiin ajettavaksi 1. huhtikuuta 1989 Rovaniemellä. Kysymyksessä ei ollut aprillipila, vaikka sitä sen ajan päivälehdistössä ehdittiinkin jo epäillä.

Rallin Miljoona-cup-hanke esiteltiin julkisuudessa kesällä 1988. Sarjan formaatti oli nykymittapuunkin mukaan moderni, edistyksellinen sekä kilpailija- ja yleisöystävällinen. Sarjaan osallistuvilta kilpailijoilta perittiin 20 000 markan (5 490 euron) osanottomaksu, osanottajien maksimimääräksi rajattiin 50 autoa ja kalenterissa oli kuusi osakilpailua. Idea oli siinä, että kerätyt varat maksettiin menestyneille palkintorahoina takaisin.

Sarjan kiinteät kustannukset haluttiin pitää kurissa. Cupin osakilpailuiksi valittiin kolmen erikoiskokeen mittaisia ralli-special-kilpailuja, jotka ajettiin eri aikoina kuin SM-sarjan osakilpailut.

Kaikki erikoiskokeet olivat nuotitettavia. Ennakkotutustuminen tapahtui kilpailupäivän aamuna ja tutustumisjakson pituus oli osakilpailusta riippuen 3-4 tuntia.

Sarjan erikoisuus oli se, että kilpailijoiden lähtöjärjestys arvottiin jokaisessa osakilpailussa erikseen. Kilpailijan arvonnassa nostama lähtönumero ratkaisi lähtöpaikan, ei suinkaan hänen aiempi kilpailumenestyksensä tai autoluokka. Arvonta esti myös taktikoinnin mahdollisuuden.

Sarjan jokaisessa osakilpailussa yksi erikoiskoe tuotiin niin lähelle kaupungin keskustaa kuin se vain oli mahdollista. Tämän lisäksi sarja näkyi myös valtakunnan televisiossa. Jokainen osakilpailu televisioitiin ja esitettiin jälkilähetyksenä TV3-kanavalla (MTV). Etenkin keskustaerikoiskokeilla ja sarjan tv-julkisuudella rakennettiin kilpailijoiden ja sarjan yhteistyökumppaneille tärkeää lisänäkyvyyttä.

Epäilijöitä riitti loppuun asti

Miljoona-cupin ensimmäisellä kaudella miljoonaa markkaa ei päästy palkintorahoina jakamaan, koska 50 auton osallistujajoukko jäi kymmenellä autolla vajaaksi. 40 autokunnan rallisarjassa ensimmäisen kauden kokonaispotti oli 800 000 markkaa, joka nykyrahaksi muutettuna tekee 219 600 euroa.

Heti ensimmäiselle kaudelle mukaan lähtivät kaikki kansallisen tason rallihuippumme sekä joukko nuoria kuljettajalupauksia, kuten Marcus Grönholm ja Mikko Kalliomaa. Sarjan järjestäjä oli Pro-Rally Oy, jonka nokkamiehenä oli tuolloin rallipoluilta ja nykyään Porsche GT3 Cup -ratasarjasta tuttu Raimo Niemi, sekä puuhamiehenä kovan panoksen sarjalle antanut Heikki Ahteensuu.

– Toimimme tuohon aikaan Budget-autovuokraamon rakentajana Suomessa, sekä leipomoalalla ja järjestimme asiakaskilpailun, jossa palkintoina oli miljoonan dollarin kalastuskilpailuun osallistuminen, johon olimme matkustaneet kesäkuussa 1988 Karibian Caymansaarille. Sillä reissulla sain ajatuksen, että vastaava kilpailu voitaisiin yhtä hyvin rakentaa rallin ympärille. Ja siitä se ajatus sitten lähti, Niemi aloittaa.

Niemi toi miljoonan markan rallisarjaideansa julkisuuteen kesällä 1988. Lähes välittömästi negatiiviset huhut sarjan todenperäisyydestä singahtivat suomalaiseen tyyliin liikkeelle.

– Epäilijöitä ja loanheittäjiä riitti ihan loppuun asti. Eihän se helppo paikka ollut järjestää Suomessa rahasarjaa. Mutta kun tiedän, millainen tahtotila minulla on, kun yritän jotain järjestellä, se ei työtäni häirinnyt. Olen aina sanonut, että minun hartiani kyllä paskan puhumista kestävät, Niemi hymyilee.

Kuva

Ensimmäisen Miljoona-cupin neljä parasta 1989. Sarjan voittaja Mikael Sundström (vas.), kakkonen Sebastian Lindholm, kolmonen Saku Vierimaa ja nelonen Antero Laine käsissään yhteensä 183 600 markan shekit.

–Totta kai epäilyt sarjan järjestämisestä hankaloittivat sponsorien hankkimisessa. Eikä tuohon aikaan AKK:aan ollut kovin myötämielinen sarjan järjestämisen suhteen. Mutta me toteutimme sarjan ja veimme sen ensimmäisinä kaupunkien keskustoihin. Ihan tätä päivääkin ajatellen, meillä oli kaikki oikeat elementit jo tuolloin olemassa, Niemi muistuttaa.

Julkisuus oli taattu

Niemi kertoo, että kilpailijat, medioista TV3 (MTV), Vauhdin Maailma ja Iltalehti ottivat uuden sarjan innostuneesti vastaan.

– Myös yleisö oli heti mukana. Meillä oli todella hyvin väkeä erityisesti keskustoihin viedyillä erikoiskokeilla. Saimme sarjan ensimmäiselle kaudelle sponsoreitakin kohtalaisen hyvin. Toki osa niistä oli osa- tai kokonaisomistuksessani olevia yrityksiä. Mutta esimerkiksi sarjan silloisen pääsponsorin Maxellin Pohjoismaiden aluejohtaja ymmärsi yskän äkkiä. Elimme videoaikaa ja he olivat sarjan toiminnassa todella vahvasti mukana.

Vaikka Miljoona-cup menestyi, suomalainen päivälehtimedia jaksoi panostaa negatiiviseen uutisointiin.

– Usein muistutettiin, että 40 kilpailijaraukkaa joutuvat 10 ennalta parhaan kuljettajan maksumiehiksi. Näinhän se käytännössä myös oli, mutta media ei halunnut ymmärtää sitä, että nuoret eteenpäin pyrkivät kuljettajat, kuten tuolloin N-ryhmän autoilla ajaneet Marcus Grönholm tai Tommi Mäkinen, saivat sarjan kautta paljon nimeään esille. Myös ennalta heikommat kuljettajat saivat yhteistyökumppaneilleen sarjassa julkisuutta, jollaista he eivät olisi missään muualla saaneet.

Niemi painottaa, että sarjan rakentaminen oli mukavaa ja hedelmällistä.

– Pidimme kilpailijoiden kanssa rakentavia kritiikkipalavereja ja veimme sarjaa yhdessä eteenpäin. Ensimmäisen kauden palkintojenjaossa Kuopiossa 1989 kiitin melkoisen määrän sarjassa mukana olleita ihmisiä, mutta yhden silloin unohdin ja olen saanut kuulla siitä lähes kolme vuosikymmentä. Unohdin kiittää sarjan kantavaa voimaa ja sen talouspäällikköä, vaimoani Kirsiä. On hienoa, että saan korjata erheeni tässä yhteydessä.

Ennusmerkit näkyvissä

Miljoona-cupin toiselle kaudelle sarjan osakilpailujen määrä rajattiin viiteen ja mukaan päätettiin ottaa 60 autokuntaa. Sarja halusi myös kansainvälistyä, sillä se herätti kiinnostusta aina Keski-Eurooppaa myöten.

Näin jälkikäteen ajatellen syvän laman ennusmerkit osoittivat jo vuoden 1990 alussa olemassa olonsa, koska sarjaan jo ilmoittautumisensa vahvistaneista kansainvälisistä rallikuljettajista muun muassa Itävallan moninkertainen rallimestari Franz Wittmann ja Ruotsin ykkösnimi Thorbjörn Edling peruivat osallistumisensa. Molemmilta lähtivät talvella 1990 talli, auto ja budjetti alta.

Toisellakin kaudella jokaisen kilpailijan lähtöpaikka arvottiin edelleen erikseen, mutta sarjassa päädyttiin käyttämään edistyksellisesti kiinteitä kilpailijakohtaisia lähtönumeroita. Myös rallin asvalttierikoiskokeet olivat Suomessa uutta. Niemi kehuu erityisesti kilpailupaikkakuntien viranomaisia, jotka olivat hyvin hengessä mukana.

– Saimme paikallisten viranomaisten kanssa käytyjen neuvottelujen tuloksena muun muassa erikoisluvan käyttää siirtymillä tieliikenteessä kiellettyjä kuviottomia slicks-renkaita, jolloin vältyimme renkaanvaihtoruljansseilta.

Draamaa 1990 voittotaistelussa

Historian toisen Miljoona-cupin päävoiton 400 000 markan (103 500 euron) shekin kohtalo ratkaistiin kauden 1990 viimeisen osakilpailun viimeisellä erikoiskokeella. Himoitun shekin voittajaksi ajoi äärimmäisen jännittävien vaiheiden jälkeen Sebastian Lindholm.

Mestaruudesta kilpailivat Mikael Sundström, Lasse Lampi ja Lindholm. Pelin henki oli se, että kuka tahansa kolmikosta olisi varmistanut osakilpailuvoitolla mestaruuden. Tilanne ennen Keravalla ajettua kauden viimeistä 11 km:n mittaista asvalttierikoiskoetta oli se, että Sundström johti rallia jo yhdeksän sekunnin erolla Lindholmiin, kun taivas repesi ja satoi vettä.

Letkan kärkipäässä ajanut Lampi menetti kovassa sateessa mahdollisuutensa mestaruuteen. Letkan loppupäässä ajaneet Sundström ja Lindholm saivat tietää, että sade oli tauonnut. Sundström laitatti autoonsa kuvioidut slicksit, Lindholm kuvioimattomat kuivan kelin asvalttirenkaat.

Lindholmin riskipeli kannatti. Asvaltti oli ehtinyt sen verran kuivua, että Lindholm pystyi kellottamaan peräti 13 sekunnin pohja-ajan toiseksi ajaneeseen Sundströmiin, joten Lindholm voitti mestaruuden.

Neljän sekunnin tappio tiesi Sundströmille 300 000 markan (77 610 eron) menetystä, sillä kakkossija pudotti hänet Lasse Lammen taakse yhteispisteissä kolmanneksi. Sarjan ratkaisuhetket olivat hienoa autourheiludraamaa – ja vieläpä televisiokameroiden edessä.

Miljoona-cup kuoli, F-Cup syntyi

Vuoden 1990 päätteeksi Suomi sukelsi historiansa vaikeimpiin lamajaksoihin. Realiteetit sarjan järjestäjälle ja kilpailijoille tulivat kauden aikana selkeästi esille; ralliautoiluun rahat olivat nopeasti käytetty niin kilpailijoilta kuin myös heidän yhteistyökumppaneiltaankin.

Kattojärjestömme AKK pyysi Raimo Niemen Pro-Rally Oy:ltä etukäteen vakuuksia siitä, että cupin rahoitus vuodelle 1991 olisi etupainotteisesti kunnossa. Kun vakuuksia tästä ei esitetty, Miljoona-cup vuosimallia 1991 peruttiin ja koko sarja kuopattiin. 

– Eihän meillä ollut vakuuksiin mahdollisuutta, eikä siinä olisi ollut mitään järkeäkään. AKK ei ollut missään taloudellisessa suhteessa sarjan kanssa. Kysymys oli meidän ja AKK:n alaisten seurojen kanssa tehdyistä sopimuksista. 

– Sarja kaatui lopulta omaan mahdottomuuteensa, syvään lamaan ja järjestämisen taloudellisiin vaikeuksiin, kun sponsorisopimuksissa pilkkua siirrettiin reilusti vasemmalle, Niemi painottaa. 

AKK:n uusi pääsihteeri Jarmo Mahonen ilmoitti vuonna 1991, että AKK:n tavoitteena on laittaa kaudelle 1992 jalkeille Miljoona-cupin tilalle saman tyylinen kilpailusarja. Sarjan pääjärjestelyt olisivat AKK:n vastuulla, eikä yhdelläkään muulla ulkopuolisella yrityksellä. Tämä ei kuitenkaan koskaan toteutunut.

Sen sijaan Pentti Tarkkala ja Heikki Poranen olivat yhteydessä Raimo Niemeen.

– ”Pena” ja Heikki kysyivät voisivatko he käyttää Miljoona-cupin sarjasääntöjä pohjana tulevalle F-ryhmän autoilla ajettavalle F-Cupille? Tunsin molemmat herrat, eikä minulla ollut tietenkään mitään ajatusta vastaan. Vastasin ”olkaa hyvä”. Ja niin syntyi rallin F-Cup, Niemi muistuttaa.

Peltosesta ensimmäinen mestari

Miljoona-cupin loppuminen kahden sarjakauden jälkeen ei kuitenkaan synnyttänyt tyhjiötä, sillä Poranen ja Tarkkala polkaisivat jo kaudeksi 1991 uuden, nimenomaan F-ryhmän autoille suunnatun rahasarjan.

Sarjan päätösosakilpailu ajettiin syksyllä Orimattilan ympäristössä. Siellä yleisen luokan mestaruudesta ottelivat Esa Peltonen pikkuluokan Toyota Starletillaan ja Mika Korhonen ison luokan Opel Mantallaan.

Mika Korhonen johti yleiskilpailua viiden EK:n jälkeen ja Peltonen oli luokassaan toisena. Tämä järjestys olisi taannut mestaruuden Peltoselle.

Korhonen putosi mestaruuskamppailusta Orimattilan viimeistä edellisellä EK:lla, kun Opel muuttui vetoakselin rikkoutumisen seurauksena yksivetoiseksi. Korhonen hiipui kauas kärjestä Peltosen varmistaessa ensimmäisen F-Cupin mestaruutensa sijoituttuaan luokassaan toiseksi. Rahaa sarjan kokonaismenestyjille jaettiin noin 149 000 € .