ralliura on vielä sen verran nuori, että ajaminen kannattaa aina.

”Kaikkea voi aina parantaa. Joskus tulen liian varovasti ja joskus käännän liian aikaisin mutkiin. Nuotitus on tietysti se, mitä pitää vielä saada parannettua. Iskäkin mulle aina kertoo, että nuotti ei ole ikinä valmis. Sitä pitää parannella.”

Iskä on luonnollisesti Mikko Hirvonen, joka ajoi urallaan 163 MM-rallia ja voitti niistä 15. Monesti kuuluisan isän lapsille tulee isot paineet olla vielä isäänsäkin parempi. Paineita ei helpota se, että asia myös mainitaan joka yhteydessä. Esimerkiksi nelinkertaisen olympiavoittajan Lasse Virénin poika Matti juoksi kestävyysmatkoja 1990-luvulla. Kisakuulutuksissa hän ei ollut kuitenkaan koskaan Matti Virén vaan aina Matti Lassenpoika Virén. Ilmiö on tuttu myös Roope Hirvoselle.

”On se tuttua, etenkin uran alussa puhuttiin aina Mikko Hirvosen pojasta. Minua ei kiinnosta se. Haluan tehdä asioita omalla nimellä ja omana itsenäni. En ota siitä mitään paineita. Muuten olisi aika isot saappaat täytettävänä, kun iskä pisti riman niin korkealle. Harva sinne asti pääsee, mihin hän on päässyt”, Hirvonen sanoo.

Isän merkitys on toki ollut ralliuralle suuri. Sitä Roope ei todellakaan kiistä.

”Kaikki, mitä tiedän rallista, on tullut isältä ja papalta. Hyviä neuvoja on tullut molemmilta, iso apu niistä on ollut. Heillä on kovasti tietoa siitä, miten esimerkiksi uraa pitää rakentaa.”

Arvokkaita vinkkejä on tullut toki ihan rallikuskin arjessakin. 

”Isä painottaa monesti, että pitää ajaa järkevästi, eikä aina reikä päässä. Esimerkiksi viime vuonna Vetomiehissä isä sanoi, että yritä ajaa suht varovasti, koska siellä voi käydä mitä tahansa. Niin tein, ja kun muille tuli virheitä, sain sieltä voiton kaivettua. Ymmärsin, että se on hyvä neuvo.”

Sama taktiikka päti tämän kauden Tunturirallissa.

”Tänä vuonna Tunturissa isä sanoi lauantaina, että ero on nyt niin suuri muihin, että on turha hullutella, voi ottaa kaksi napsua pois ajamisesta. Ajattelin ensin, että se olisi vaikeaa, mutta pääsin kuitenkin ihan sopivaan hyvään rytmiin. Eli hyvä neuvo se jälleen oli”, Roope Hirvonen kertoo.

On hän toki ylikovaakin urallaan ajanut, mutta omien rajojen hakeminen kuuluu lajiin. Yhden tapauksen Roope muistaa erityisen hyvin.

”Viime vuonna Toyotalla kaadettiin aika isosti auto Grafiteam rallissa. Vedettiin aika kovalla vauhdilla pusikkoon ja auto meni ihan soseeksi. Oli kaatosade ja autoon tuli vettä, mutta ajettiin kuitenkin vielä neljä pätkää ja maaliin asti. Se nauratti jo samana iltana, kun maaliin päästiin.”

Vaikka ura on nyt mukavassa nosteessa, ei Hirvonen ole tehnyt vielä mitään laajempaa uran etenemissuunnitelmaa. Matalalla profiililla mennään – ainakin vielä.

”Ei ole pitkän tähtäimen suunnitelmaa vielä. Touhuilemme tätä perheen kesken, mennään kisa ja kausi kerrallaan. Maltillisesti edetään, mutta toki se on toiveena, että pääsisi ajamaan maailmalle. Katsellaan, mitä tulee vastaan.”

Vaikka maltilla mennään, unelmia löytyy.

”Haluan toki yrittää ihan parhaani ja laittaa kaiken sen eteen, että ura onnistuisi. En opiskelekaan nyt, panostan vain ralliin. Jotain töitä yritän toki myös etsiä, mutta sen pitää sopia rallin kanssa yksiin. Jos hommat onnistuvat, niin kyllä kaikki työ ja uhraukset ovat olleet sen arvoista.”