125 kilosta 110 kiloon ja takaisin treeniformiin – maastopyörä, PK1-lenkit ja pojan armoton kuittailu vievät kohti Päijänteen ympäriajoa
Noin kaksi viikkoa siinä meni, että kylki parani sellaiseen harjoittelukuntoon, että treenaaminen alkoi taas maistua oikealta. Maastopyöräkaatumisessa kylki otti sen verran kipeää, että hetken aikaa vain hidastempoinen kävely sujui kunnolla.
Tavoite on kuitenkin edelleen kirkkaana mielessä. Vuonna 2027 allekirjoittanut aikoo osallistua Suomen rankimpaan endurokilpailuun, Päijänteen ympäriajoon. Harjoittelun aloittamisesta on nyt kulunut noin kaksi ja puoli kuukautta, josta tosiaan pari viikkoa meni hiukan harakoille.
Fiilis on silti erinomainen. Pieni tauko saattoi jopa tehdä hyvää. Paino on pudonnut 125,1 kilosta 110 kiloon, ja kunto on noussut. Moottoripyörällä ajaminen on edelleen hankalaa, sillä ylipainoa on niin paljon, että liikeradat ovat enemmän kuin hukassa. En kuitenkaan epäile yhtään, ettenkö pääsisi riittävään ajokuntoon ennen Päitsiä.
Elokuussa painon pitäisi olla 100 kilon tuntumassa, ja tiedän kokemuksesta, että silloin pystyy jo ajamaan prätkää. 300-kuutioinen kaksitahtinen enskapeli on nautinnollinen ajaa, ja kun pääsen riittävään kuntoon, sitä aloitetaan ulkoiluttamaan toden teolla.
Tässä on nyt viikon päivät ajettu maastopyörällä, ja siihen hommaan saatiin aivan mielettömän hieno lisäbonus. Kävin kaupassa ostamassa yhden E-Fat-maastopyörän lisää, ja se on pojalleni. Hänen kanssaan ajoimme korona-aikaan todella paljon, ja tuollainen 17-vuotias atleetti on mitä parhainta treeniseuraa. Hän puskee meikäläistä eteenpäin niin fyysisesti kuin henkisestikin.
”Miten sä ajat noin huonosti? Itse olet minulle opettanut, että kivien yli pitää ajaa eikä kiertää niitä. Miksi oot nyt noin vässykkä?” poikani totesi ensimmäisellä lenkillä.
Nyt muutaman ajokerran jälkeen huomaan kehittyväni ajamisessa merkittävästi.
Tuollainen sähköläski on kyllä hyvä pyörä tällaiselle 50-vuotiaalle pullukalle. Kaasukahvasta saa apua, ja leveät renkaat tekevät siitä enemmän prätkämäisen. Ihan huippupeli, kun ei rupea miettimään segmenttiaikoja. Täysjoustolla voi mennä kivikossa lujempaa, mutta minulle tuo tarjoaa kaiken mahdollisen. Ja sitä paitsi niitä saa kaksi yhden paremman fillarin hinnalla.
Eikä homma jää kiinni välineistä. Poika pisteli kaksoishyppyreistä yli niin että heilahti.
Tärkeintä on se, että nyt ollaan taas treeniformissa. Ohjelma menee siten, että aamulla fillaroin kuntopyörällä 30 minuuttia hyvin matalalla sykkeellä ja teen noin 20 minuutin lihaskuntojumpan. Illalla ajetaan pojan kanssa 60–90 minuuttia, ja siinäkin pidetään sykkeet mahdollisimman alhaalla.
Minua huomattavasti viisaammat sanoivat, että nyt mennään kuukausi tai jopa kaksi PK1-treenien parissa, ja kyllä minä heidän ajatuksiaan uskon.
Tätä tukee myös se, että HRV-arvot ovat olleet erinomaisia.
Mitä laihduttamiseen tulee, niin se kulkee täysin aikataulussa. 2,5 kuukautta ja painoa on pudonnut 15 kiloa. Ruokavalio on hyvin simppeli, ei mitään hiilarikikkailuita tai muuta vastaavaa. Syön hieman reipas 2000 kcal päivässä ja paino tippuu oikein kivasti. Tuossa toipilasjaksolla söin vähän vähemmän, mutta mistään kovasta dieetistä ei ole kyse. Karkkia tai mitään herkkuja on ole syönyt kuin kerran ja sama pätee alkoholiin, joten terveellinen ruokavalio on riittänyt täysin.
Iso kiitos tästä menee vaimolleni, joka on kyllä sellainen superkokki, että terveellinen ruokakin maistuu aivan mansikoille. Saan olla siitä hyvin kiitollinen.
Jos tällaisen 50-vuotiaan vahvasti ylipainoisen miehen Päitsi-projekti kiinnostaa, käy nappaamassa YouTube-kanava tilaukseen. Jos oikein höveliksi ryhdyt, käy tykkäämässä myös Instagramissa, Facebookissa ja TikTokissa.
Ole hyvä ja kirjaudu kommentoidaksesi.