Olen himoinnut Lancian 037-mallia pienestä pojasta saakka, mutta kynteni eivät siihen koskaan pitäneet. Pininfarinan suunnittelema Montecarlo onkin melkein kuin 037.

Tämä Beta Montecarlo on tullut siviilimallina Suomeen. Rallikuntoon sen on rakentanut Jari Salo Lahdessa. Hänen jälkeensä autolla oli pari muuta omistajaa. Minä sain ostaa auton Lahdesta Sami Jaakkolalta. Serkulleni Teijolle suuri kiitos vinkistä.

Kun näin auton ensimmäistä kertaa, kauppa syntyi nopeasti. Taisi siinä viisi minuuttia mennä. Käsittääkseni tämä on ainoa Suomessa oleva kilpakäyttöön rakennettu Montecarlo. Siviilimallisena maassamme lienee toinen tällainen.

Vuosimalliltaan auto -76. Montecarlo on luokiteltu nelosryhmään. Tätä seurannut 037 luokiteltiin B-ryhmään. Ensimmäisen mallin virallinen nimi oli Beta Montecarlo, mutta 1980 esitelty seuraava versio oli pelkästään Montecarlo. 

Kuva

Montecarlon ohjaamo on ahdas ja matala varsinkin nykyaikaisia kilpaistuimia käytettäessä. Tilaa löytyy kuitenkin lopulta hämmästyttävän paljon. Ainoastaan polkimet, jotka ovat normaalia keskemmällä, hämäävät aluksi.

Moottori on 2-litrainen, jossa toisin kuin 037:ssa, ei ole mekaanista ahdinta. Ihan perinteinen kaasarikone kahdella Weberillä tässä on. Teho on 200 hv:n tuntumassa.

Montecarlo on keskimoottorinen. Onhan siinä oma juttunsa, kun kone on heti kuljettajan selän takana; siinä korvan vieressä. Koriylitys on etenkin takana olematon. 

Nelisylinterinen kone on takana poikittain. 037:ssa kone on takana pitkittäin. Moottorin sijoituksesta huolimatta auto tuntuu sen perusteella mitä olen sillä päässyt ajamaan, käytökseltään perinteiseltä takavetoiselta. Olen ajanut autolla vasta vähän, mutta niiden kokemusten mukaan auto tuntui hyvältä. Painonjakautuma vaikuttaa toimivalta.

Vaihteisto on viisinopeuksinen ihan normaalilla kaaviolla; viitonen on oikealla ylhäällä. Voimalinja toiminnaltaan tuntuu tosi hyvältä.

Ykkösvaihde on välitetty aika pitkäksi, mutta ei sillä kuitenkaan ole vaikea lähteä. Muut vaihteet ovatkin sitten lähellä toisiaan. Kytkin ei ole ihan on-off-tyylinen. Tarvittaessa sitä pystyy lähdössä vähän luistattamaan.

Kuva

Mittaristo, katkaisimet sekä varoitusvalot huokuvat nostalgiaa. Kaikki on kuitenkin selkeästi esillä, vaikka etenkin pienten apumittareiden seuraaminen ei täydessä kisavauhdissa aivan helppoa taida ollakaan.

Tehostamaton ohjaus on yllättävän herkkä. Varmaankin juuri sen ansiosta, kun takavetoisessa autossa ei ole keulassa oikeastaan mitään muuta kuin akku. Pyöränkulmien säädöillä auto on saatu optimaaliseksi ajettavaksi.

Saattaisi luulla Lancian olevan takamoottorisuudestaan johtuen aliohjaava, mutta ei se sellainen onneksi ole. Kuljettajan istumapaikka on lähellä taka-akselia, joten ”perstuntuma” on hyvä. 

Jani Paasosen kautta sain tietää, että Italiassa on paja, joka tekee tähän malliin kaikki 037:ksi muuttamiseen tarvittavat kilkkeet. Muutostyössä olisi monta tasoa.

Montecarloon on mahdollista saada flippikeula ja -perä sekä muut tarvittavat koripanelit. Mutta näytä nyt sitten sellaista autoa 037:n tuntevalle; ulkomuoto olisi kunnossa, mutta kone väärässä asennossa.

Seuraava taso on se, jossa Montecarloon jätetään vain 037:n ohjaamo. Autoon tulisi putkikehikko ja kone oikean 037:n tavoin pitkittäin. Mutta se maksaisi paljon.

Ajattelin, että tekisin tästä 037-replican. Mitä enemmän olen miettinyt, sitä enemmän olen päätynyt säilyttämään auton tällaisena. Montecarloja ei ole FIA-passillisina kovinkaan montaa globaalisti, eikä näitä myynnissäkään ole useita. 

Kuva

2-litrainen moottori on välittömästi kuljettajan selän takana. Tässä moottorissa ei ole minkäänlaista ahdinta toisin kuin 037:ssa, joka on Montecarlon parannettu painos. Mutta siinä niin kone kuin laatikkokin ovat pitkittäin.

En tiedä mahdanko osallistua virallisiin kisoihin tällä; pitää vielä katsoa. Meillä on sellainen Jäärataukot-seurue kotikonnuilla Mäntyharjulla, jossa rallihenkiset kaverit kokoontuvat nauttimaan hienoista autoista ja hyvästä seurasta. Siinä porukassa on ainakin talvella tarkoitus ajella ja nautiskella jääradalla.

Tokihan minua polttelisi kokeilla oikeissa kisoissa. En ole sellaisiin aikanaan osallistunut, kun ei tuolloin ollut ylimääräistä rahaa, vaikka miten mieli olisi vienyt lajiin. Serkkujeni matkassa olen kyllä kisoissa pyörinyt ja muutamalla kilpa-autolla osallistunut jäsentenvälisiin.

Kuva