Jussi Sutisen Sierrassa on Volvon moottori, josta on penkitetty 656 hevosvoimaa – siitä ei yritetty tehdä maailman tehokkainta Sierraa, vaan ennen kaikkea ajettava laite
| ! | Ford Sierra roadsport -83 |
Juttu on julkaistu Vauhdin Maailman numerossa 8/2018.
Olin 18-vuotias, kun tämä oli serkullani vakiona katuautona, jossa oli OHC-turbomoottori. Jostakin syystä hän sai kaupattua auton mulle – ja olemme edelleenkin hyviä kavereita.
Missään nimessä minulla ei ollut tarkoitus tehdä tästä kilpa-autoa, mutta tähän tehdyt moottorit olivat niin susiheikkoja, että ne alkoivat poikia yksi toisensa jälkeen. Teimme koko ajan vahvempia ja tehokkaampia moottoreita ja sitten jo ihan omasta turvallisuusnäkökulmastakin Sierraan päätettiin rakentaa turvakaaret. Seuraavaksi alettiin tehostaa jarruja. Siinä vaiheessa alkoi rata-autoilukin kiinnostaa, jotta ei tarvitsisi häiriköidä kadulla muita ihmisiä tai olla muille vaaraksi.
Napsu kerrallaan rakentaminen muuttui rata-autoilupainotteisemmaksi. 2012 auto poistettiin kilvistä ja löimme nuijalla pöytään, että kysymyksessä on suljetulla alueella harrastaminen.
2013 rata-SM:n finaaleissa vauhtipyörän pultit katkesivat treeneissä. Saimme auton kuntoon ja olimme sunnuntain lähdössä mukana tehtyämme yötäpäivää töitä. Viidennellä kierroksella ahtoputki katkesi. Silloin löin ajorukkaset naulaan; tämä ei ole minun lajini.
Pari vuotta siinä sivussa murehdin ja samalla rakentui kuitenkin uusi moottori. Sitten kaikki näytti taas siltä, että pitäisi päästä viivalle. Totta kai ajaminen on se ykkösjuttu, mutta kun harrastan tällaisia kotipolttoisia ritsoja, jokin fetissi siihen rakentamiseenkin pitää olla. Ajaminen on vain murto-osa tästä harrastuksesta.
Moottoreita Sierrassa on ollut monenlaisia. Kuka tietää, onko tämä nykyinenkään siinä vielä viimeinen. Nyt autossa on Volvon 2,3-litrainen, 4-sylinterinen moottori, johon on vaihdettu Volvon 16-venttiilinen vaparimoottorin kansi. Kaikki muu onkin oikeastaan sitten jotakin muuta kuin Volvoa.
Jos tähän vielä rakennetaan seuraava moottori, tiedän mitä en siihen tee, vaan pitäytyisin enemmän vakio-osissa. Hyvin paljon autossa on juuri siihen räätälöityä osaa; ehkä vähän liikaakin. Kun teemme paljon itse, olemme pystyneet minimoimaan ihan ventovierailta ”marmoritiskeiltä” kalliiden osien ostamisen.
Nykyinen yhdistelmämme on vaikea, kun alunperin vinomoottori on käännetty pystyyn. Se aiheuttaa ongelmia öljypohjan ja -pumpun kanssa. Eikä tuota moottoria ole koskaan tehty 16-venttiilisellä kannellakaan. Se taas aiheuttaa ongelmia jakopäähän.
Moottorista on penkitetty 656 hv ja 754 Nm 1,8 barin ahdoilla ja E85:llä. Tästä ei ole kuitenkaan yritetty tehdä maailman tehokkainta Sierraa, vaan ajettava.
Moottorin perässä ovat kromimolybdeeninen vauhtipyörä, Sachsin kytkinasetelma ja Lensu Power Shopin nelilapainen sintterikytkin, 6-vaihteinen ZF:n vaihteisto BMW:stä samoin kuin taka-akselin perä. Autolle, jossa on kammomäärä voimaa, sopii parhaimmin Kemora pitkine suorineen. Siellä pääsen ajamaan isoilla ”numeroilla”, kun vain uskallan pitää kaasuvaijerin kireällä riittävän pitkään.
Talvella tein laakerivaihtoremontin. Huhtikuussa olimme aika hyvällä mallilla ja lähdimme Alastaroon treenaamaan. Päivän aikana öljynkierto ykkössylinterin kiertokangelta loppui. Kun purin moottoria, koko alakerta meni kampiakselia myöden roskiin. Sitten metsästettiinkin uutta kampiakselia. Onneksi kiertokanget olivat pelastettavissa.
Harmi, että missasimme tuon vuoksi kaksi Special Saloon -sarjan kisaa. Vaikka Sierra ei ole Special Saloon -luokan sääntöjen mukaisesti putkirunkoinen, pääsemme silti härkimään 4-sylinterisellä kolmen parhaan joukossa. Se tästä miellyttävää tekeekin. Jos olisimme kaksi minuuttia jäljessä sarjan viimeistä edellisestä, kampiakseleita ei vaihdettaisi niin vauhdikkaasti.
Auto on rakennettu Roadsport-sääntöjen mukaan, mutta 4-sylinterisellä moottorilla en pääse luokkaan. Tämä kausi ajetaan Special Saloon –luokkaa.
Ole hyvä ja kirjaudu kommentoidaksesi.