Helmikuun 15. päivä 74 vuotta täyttävä Markku Alén on tuhansien tarinoiden mies. Oma lukunsa on hänen ensimmäinen kilpailunsa päivän vanha ajokortti taskussaan.

Markku Alén osallistui ensimmäiseen ralliinsa käytännössä heti, kun se vain oli mahdollista. Inssiajo oli suoritettu kunniakkaasti torstaina ja perjantaina oli edessä Hankirallin lähtö.

Alén muistelee, että osallistuminen Hankiralliin oli nuoren miehen ensimmäinen tavoite.

– Jos ajokortti saadaan, silloin mennään ehdottomasti; niin olin sen ajatellut. Sen eteen tein hirveästi töitä, että kortti tuli sillä viikolla. Olihan siinä aikamoista jännitystä; ensin saat kortin ja sitten suoraan Hankiralliin. 

Kilpailun lähtö oli juhlallisesti Helsingin Messukentältä. Alén sanoo jännittäneensä kisaa, vaikka ensin piti hoitaa autokoulun kirjalliset ja varsinainen ajokoe kunnialla pois alta.

– Kyllä ehdottomasti, koska siinä oli niin paljon pelissä. Lisäksi auto oli niin hieno, ettei sitä voinut tuhota; se piti tuoda ehjänä kotiin. 

Alén osallistui Hankiralliin Oy Autorex Ab:lta hankitulla Renault 8 Gordinilla. Auto oli nopeaksi todettu, sillä Jorma Lusenius oli osallistunut sillä edellisenä vuonna muun muassa Jyväskylän Suurajoihin sekä Pohjola-ralliin.

– Se oli Ranskasta tehtaan auto ja aivan järjettömän hieno, eikä nuori mies sitä parempaa voinut saada. Siitä iso kiitos vanhemmille, että hommaan saatiin rahoitus.

– ”Rellu” otettiin lainarahalla. Muistan, kun laitoin vekseliin nimeni. Väinölän Esko oli Helsingin UA:n puheenjohtaja ja Kannelmäen Yhdyspankin pankinjohtaja. Sinne vedettiin nimi alle hei. Hyvin luotti meikäläiseen!

Paljon treeniä

Renault oli tullut Aléneille vuoden 1968 marraskuussa, mutta pelkäksi koristeeksi sitä ei hankittu ennen helmikuun Hankirallia. 

– Autossa oli opetuskolmio, joten ajoin isäni kanssa hiekkateitä pitkin Nurmijärveä, Karkkilan seutua ja Kirkkonummea. Siihen aikaan ralliautoilla ajettiin normaaliliikenteen joukossa siviiliajoa.

Lisäksi nuorukainen tahkosi perheen mökillä Karkkilassa jäärataa, jotta ajaminen tulisi selkärangasta.

– Ihan järjettömät määrät jäärataa. Jos mökillä oltiin pari päivää, siitä ajasta olin viidestä kuuteen tuntia per päivä ajamassa. Ja kaikilla mahdollisilla autoilla; jenkkiautoilla, eurooppalaisilla, taka- ja etuvetoisilla ja normaaleilla nastarenkailla. Siihen aikaan sieltä se paras oppi tuli.

Kuva

Markku Alén aloitti ralliuransa 18-vuotiaana Hankirallista kartanlukijanaan Juhani Toivonen. Auto oli aikaisemmin Jorma Luseniuksen käytössä ollut Renault 8 Gordini.

Alén sanoo suoraan, että polte päästä ajamaan oli kova; kuten kenellä tahansa 18 vuotta täyttävällä.

– Olihan siinä hirveät himot päästä ajamaan, kun Renault oli autotallissa. Piiloteltiin ja odoteltiin Hankirallia, että saadaan helmikuussa kortti.

Vaikka treeniä olikin alla rutkasti, Alén ei suoraan sano olleensa luottavainen ennen rallin lähtöä.

– Jos sanon, että hirveän luottavainen, vähän ehkä valehtelen. Halu päästä ajamaan oli hirveä; ajokortti tuli samalla viikolla ja pääsin ajamaan yleiseen liikenteeseen. Kun nostin kytkintä, tuntui, että maailma on tässä hei ja nyt mennään.

Valtava voitontahto

Hankiralliin Alenin vierelle istui Juhani Toivonen. Kaksikon pääasiallinen yhteistyö kesti lopulta vuoteen 1973. Alén muistelee Toivosen tulleen kuvioihin isänsä kautta.

– ”Jussi” tiesi, mitä pitää tehdä. Eihän mulla ollut rallista muuta kokemusta kuin, että olin ollut katsomassa. Se oli opettelua, mutta nopeasti pääsin siihen sisälle.

Toivosen rooli oli toimia ns. järjen äänenä, joka tarpeen tullen rauhoittaisi ykköskuljettajan kaasujalkaa.

– Olin kuullut, että ”Jussi” on autoteknikko ja tiesi paljon autoista. Halusin rinnalleni kaverin, joka vähän jarruttelisi. ”Jussi” oli onneksi rauhoittava kaveri, meillä oli hyvä harmonia. Hän osasi rauhoittaa, ettei vedetty miljoonaa heti ja vastaavasti tiesi, milloin pitää mennä.

Hankirallin juniorikilpailu, johon Alen osallistui, oli erittäin suosittu, koska kisa ajettiin etelässä ja tiestö oli valtaosin kestävää. Ja muutenkin kilpailu oli nimensä veroinen; lunta riitti.

Kilpailuun mahtui 180 kilpailijaparia ja varalle otettiin kolmisenkymmentä autokuntaa. Tungos rallipoluille oli kova.

Vuoden 1969 kisassa oli yhteensä noin 600 EK-kilometriä ja junioriluokan kisaajat ajoivat reitistä ensimmäisen neljänneksen. Heidän kisansa päättyi Saarijärvelle. Junioreiden lopetettua oman kisansa, senioriluokkalaiset lähtivät reitille.  

Alén oli lähellä voittoa, mutta ykkössija karkasi aivan rallin loppuvaiheissa.

– Muistan, että johdettiin, mutta menetimme voiton, koska nostimme mun kaveria, joka oli jäänyt spooriin kiinni. Nimeä en viitsi paljastaa, Alén naurahtaa.

– Siinä menetimme voiton. Kakkossija oli hieno sijoitus, mutta mieluummin olisin voittanut Hankirallin heti.

Junnut voitti lopulta Taisto Lappalainen, mutta Alén sijoittui hienosti toiseksi. Alén muistaa, että heti ensimmäisestä kisasta lähtien hänellä oli valtava voitontahto.

– Se oli erittäin suuri pettymys, kun jouduimme nostamaan kaveria tieltä. Tiedettiin, että johdettiin siinä vaiheessa. En muista, oliko se peräti viimeinen pätkä tai viimeistä edellinen. Jouduimme olemaan minuutin tai kaksi siinä perässä. Sen verran meni nostamiseen.

– Olin jo silloin harrastanut kaikkea, missä piti voittaa. Kyllä se voitontahto oli kaamea. Olin kuitenkin erittäin ylpeä siitä sijoituksesta, koska mielestäni olisimme voineet pudota kauemmas kärjestä sen nostohomman takia.

– Voittoa ei tullut, mutta siitä eteenpäin lähti pelittämään ihan hyvin. Meikäläinen tykkäsi ja ralli oli mun homma heti. 

Historiankirjoihin

Alén sanoo, että kakkossija Hankirallin tasoisessa, vaativassa kisassa oli hänelle itselleenkin yllätys.

– Totta kai se yllätti, mutta kyllä tuollaisella autolla piti heti pärjätäkin. Siinäkin oli pieni paine; jos sulla on tehtaan Gordini alla, eihän sitä voinut missään kympin joukossa ajella. Kyllä kärjessä piti olla. Se oli raaka totuus. 

– Sen rallin jälkeen tajusin, että nyt täytyy alkaa treenaamaan, nostaa nopeutta ja tehdä hommia ammattimaisemmin. Se oli tavoitteeni koko ajan; päästä ammattilaiseksi niin nopeasti kuin mahdollista.

Kun debyyttikisasta oli hyvä ja ehjä suoritus, seuraaviin kisoihin oli helpompi lähteä. Ja tulostakin alkoi tulla; ykkössijat Teekkarirallista, Sveitsin Talvirallista sekä Seinäjoki-rallista, jotka olivat kaikki Vauhdin Maailman junioricupin osakilpailuja.

Niinpä Alénista tuli historian ensimmäinen Vauhdin Maailman junioricupin kokonaiskisan voittaja ja esimerkki monille myöhemmille sarjan voittajille. Nykyään sarja tunnetaan nimellä rallin Suomen juniorimestaruussarja.

- Siitä tämä matka lähti käyntiin hei. Ei sekuntiakaan pois, hienon elämän sain, Alén kiittelee.  

Samana vuonna – 1969 – hän osallistui Renaultilla ensimmäistä kertaa Jyväskylän Suurajoihin, josta tuli heti yleiskilpailun yhdeksäs sija.

– Ja välillä nukahdettiin matkaosuuksilla rattiinkin. Siihen aikaan Jyväskylä oli erittäin pitkä kilpailu.

Alén sanoo, että Renault istui hyvin hänen käteensä.

- Kyllä mä tykkäsin ”Rellusta”. Se oli todella hieno talviauto. Lisäksi koko Autorexin toiminta ja mekaanikot; kaikki oli hienoa.

– Minulla oli huollossa Keijo Ikäheimo. Keijo oli isän kavereita ja sitä kautta hän oli mekaanikkonani. Hänen ansiostaan moottorimme olivat aina järjettömän hienoja. Kaikki palikat olivat kunnossa heti alusta lähtien.

- Lisäksi sain Autorexistä avustuksia Hankirallin jälkeen. Se oli hyvä koulu. Siellä oli kovia kuljettajia, jotka olivat mittareina, kun lähdettiin eteenpäin, Alén muistelee ralliautoilun alkutaivaltaan.