Moottoriurheilun värikkääseen historiaan mahtuu monenlaisia suorituksia ja persoonia, mutta tätä temppua ei kovin moni ole tehnyt: Tero Palmroth oli 30-vuotias alkoholisti, kun hän päätti päihdeklinikalla, että hänestä tulee formulakuljettaja – ja niin myös kävi.

– Siitä tuli totta. Kolme ja puoli vuotta sen päätöksen jälkeen olin Indy 500 -kisan lähtöruudukossa, ensimmäisenä pohjoismaalaisena. Betty Fordin klinikalta sain innoin päälle, ajoinnon, Palmroth kertoo.

Palmroth hakeutui kalifornialaiselle Betty Fordin päihdeklinikalle raitistumaan 1984. Teron isä Pertti Palmroth oli kuuluisa pirkkalalainen kenkätehtailija ja -suunnittelija.

– Synnyin kenkäperheeseen. Minut oli kasvatettu ja rakennettu jatkamaan sitä hommaa, ja pärjäsinkin siinä, mutta siellä kenkämaailmassa oli sellaista perhehässäkkää niin saatanasti. Kompastuin niihin suvun ja perheen hässäköihin. Ajattelin, että hoidan sen homman vielä pidemmälle, mutta se ei onnistunut, Palmroth muistelee.

Tero Palmroth teki yhteistyötä muun muassa Arto Nyqvistin kanssa. Nyqvist roikkui moottoripyörän perässä yli 200 kilometrin tuntinopeudessa ja liukui puukengät jalassa asfaltilla. Palmrothin elämä kului ja kipinöi kuin stuntkuskin puukengän pohjat.

– Dokasin kolme ja puoli vuotta oikein kunnolla, kun en päässyt toteuttamaan omaa kenkämaailman unelmaani. Sitten raahauduin sinne Betty Fordin klinikalle, pienellä avustuksella, mutta itse sinne piti soittaa ja sopia, lähettää käteisraha. Olin päättänyt kolmekymppisenä, että en katkea sellaisen kenkäkatkeruuteen, kun en saanutkaan sitä latua hoidettavakseni. Pelitaidot ja härskiys eivät siinä iässä riittäneet.

LUE MYÖS: Rocklegenda Ozzy Osbourne ystävystyi Betty Fordin päihdeklinikalla suomalaisen autourheilun uranuurtajan kanssa – ”Ozzy lähti sieltä myllyistä tekemään soolouraa, minä ajohommia”

Klinikalla Palmroth sai vertaistukea muun muassa rockikoni Ozzy Osbournelta. Heistä tuli ystävät kuuden viikon hoidon aikana. Osbourne jatkoi päihteiden parissa, mutta Palmroth sai elämälleen uuden suunnan ja raitistui.

Klinikan loppupalaverissa ohjaaja sanoi Palmrothille: 

– Unohda kengät, et voi olla enää isäsi kanssa tekemisissä bisneksissä. Mikä on unelmasi?

Palmroth oli pienestä pitäen ajanut autoilla ja veneillä.

– Kisasin kaikenlaisilla vehkeillä, alaikäisenä en muuta tehnytkään. Ajoin Ahvenistolla, jääradalla ja kuplalla kenkätehdasta ympäri – ja välillä poliisia karkuun. 15-vuotiaana kilpailin veneillä. Kun menin Englantiin kenkäkouluun, hankin auton, jolla ajoin kilpaa. Mutta en ikinä kuvitellut, että se olisi joskus ammattini.

Palmroth vastasi naiselle, että hänen unelmansa on ajaa kilpaa autoilla.

Nainen sanoi, että siinähän se on.

– Lähdet tekemään sitä.

– Mutta olen jo kolmekymppien, olen yli-ikäinen, Palmroth intti vastaan.

– Et ole, parhaat Nascar-kuskit ovat yli nelikymppisiä. Se on juttusi, nainen sanoi.

– Lähdin sitten sitä polkua menemään. Sieltä motorsport-urani alkoi, päihdeklinikalta. Siellä Betty Fordin klinikalla selvisi, että ammattini on kilvanajaja.

1988 unelma toteutui, kun Palmroth starttasi legendaariseen Indianapolis 500 -kisaan. 

– Nipistelin itseäni Indyn lähtöruudukossa, että olenko tosiaan täällä, kaikkien andrettien ja fittibaldien keskellä, kokeneiden kuskien kanssa maailman kovimmassa kisassa? Ja se oli ensimmäinen kisani Indy-autolla. Olin kaksi viikkoa aikaisemmin ajanut ensimmäisen kerran sellaisella Indy-autolla. Olin todennäköisesti historian kokemattomin kuljettaja Indy 500:n startissa.

Katsojia oli puoli miljoonaa, ja Palmroth oli kisan 19:s.

– Kisan jälkeen minulle sanottiin, että olin ensimmäinen pohjoismaalainen kuljettaja Indy 500 -kisassa. 74 kertaa oli se kisa ajettu.

Palmroth osallistui Indianapolisin 500 mailin kilpailuun kaikkiaan kuusi kertaa ja pääsi karsinnoista itse kisaan neljästi. Hänen paras sijoituksensa oli 12:s vuonna 1990.

Palmrothin kirkkain autourheilupalkinto oli kuitenkin uusi raitis elämä. 

– Betty Fordin klinikalla se pää aukesi: pitää olla unelmia. Tämä on olennaista: täytyy olla unelma, ja sitten lähdetään se perään. Siksi sain uuden elämän. Unelman ja sen tavoittelun avulla kaikilla on mahdollisuus päästä pois kusesta.

Palmroth on yhä ainoa suomalainen Indy 500 -kuljettaja. 

– Ihme kyllä.

Nyt Palmroth auttaa turkulaislupaus Vilho Aatolaa, 16, kohti Indy-sarjaa. Aatola on ajanut hyvin USF Juniors -sarjassa, jossa hän on kuudentena. 

– Se [Indy] on siellä polun päässä. Matka on pitkä ja vasta alussa, mutta viedään sinne Vilho, jonka psyyke, taidot ja kaikki riittävät kyllä. Vilho lähtee Perttelin urheilulukiosta kohti Indyä, minä lähdin Betty Fordin klinikalta.