Risto Pelkonen luovutti rakkaan kisanumeronsa Sami Hyypiälle, koska hänellä ei enää ollut sille käyttöä: ”Lääkäri sanoi, että millin päässä oli pyörätuoli”
Kerroimme, kuinka jalkapallolegenda Sami Hyypiä soitti motocrossin veteraanikilpailijalle ja pyysi tältä käyttöönsä numeroa 4, joka oli hänen paitansa selässä viheriöillä.
Hyypiä soitti tuolloin Risto Pelkoselle, joka suhtautui puheluun rauhallisesti, vaikka langan toisessa päässä oli yksi Suomen urheiluhistorian jättiläisistä. Pelkonen on menestynyt liikemies, joka ei pienestä hätkähdä, mutta Hyypiän puhelu jäi kyllä mieleen.
”Se oli hyvä puhelu. Hän esitti asiansa, eikä seassa ollut yhtään elvistelyä, kuten hänellä ei ole muutenkaan. Se oli magee puhelu, juuri sellainen kuin voi olettaa. Arvostin ennen kaikkea sitä, että hän soitti itse. Se oli reilua ja hyvä veto. Jos hän olisi laittanut asialle jonkun muun, olisin ehkä suhtautunut pyyntöön nihkeämmin”, Pelkonen, 54, kertoo.
”Poikani oli itse asiassa ollut ennen puhelua Hyypiän futiskoulussa, ja tiesin että tämä ajaa crossia, joten ei se puhelu ihan salamana kirkkaalta taivaalta tullut.”
Pelkonen pelasi joskus itsekin jalkapalloa puolustajana – selässään numero 2. Motocross on kuitenkin hänen suuri rakkautensa. Pelkonen ajoi nuorena motocrossia, kunnes lopetti 17-vuotiaana. Lähes 20 vuoden tauon jälkeen hän vihdoin palasi lajin pariin ja veteraanikisoihin.
Järvenpääläisen Pelkosen suhde numeroon 4 oli keskimääräistä intensiivisempi.
”Kyttäsin sitä numeroa, halusin juuri sen. Ja kun nelonen jäi vapaaksi veteraaneihin, nappasin sen heti itselleni.”
Nelonen ei muistuttanut Pelkosta kouluajoista tai Hyypiästä vaan kaikkien aikojen pohjoisamerikkalaisesta motocrosskuljettajasta.
”Nelonen oli Ricky Carmichael.”
Esimerkiksi jääkiekon NHL-liigassa on yleistä, että omasta pelinumerostaan luopuva saa vastineeksi vaikkapa arvokellon.
”Meillä ei ollut mitään sellaista. Ei ollut tarvetta enkä halunnut hankaloittaa asiaa. Numeroni antaminen oli vähintä, mitä saatoin tehdä, että saimme motocrossiin tuollaisen staran ajamaan. Se nostaa lajin profiilia niin paljon, että se riitti minulle.”
Toimenpide oli suomalaisen asiallinen?
”Just sellainen.”
Hyypiä pyysi numeroa juuri oikeaan aikaan – tosin Pelkosen kannalta tilanne oli kaikkea muuta kuin mainio.
”Olin just vetänyt kunnon lipat ja olin toipilaana, minulla ei ollut mitään tarvetta ajaa ja sanoin heti, että ilman muuta saat lainata numeroa.”
Kunnon lipat tarkoitti sitä, että syksyllä 2016 Pelkonen kaatui rajusti harjoituksissa Hyvinkäällä juuri ennen veteraanikauden päätöskilpailua.
”Lantio repsahti, enkä pystynyt edes seisomaan. Kun yritin nousta seisomaan, niin tipahdin alas. Se oli irtipoikki tuosta häpyluusta. SI-nivel lähti paikoiltaan, häntäluu murtui ja kylkiluita murtui. Häpyluu laitettiin kahdella raudalla kiinni, ja siellä on 11 ruuvia.”
Lääkärien mukaan noin 10 prosenttia potilaista kuntoutuu vastaavista lantiovammoista. Pelkonen päätti toipua ja onnistui. Ensimmäisen puolentoista vuoden aikana hän teki 500 tuntia töitä fysioterapeuttien kanssa. Kuntoutus jatkuu yhä.
Honda numerolla neljä on vielä Pelkosella tallissa, mutta Hyypiä saa pitää nelosen jatkossakin. Pelkonen ei enää aja motocrossia kilpaa, vaikka mieli kovasti tekisi.
”Se oli sen verran lähellä silloin. Lääkäri sanoi, että millin päässä oli pyörätuoli. Se vähän takaraivossa jyskyttää. Piti sitten laittaa asiat vaakakuppiin.”
Lajia Pelkonen ei ole jättänyt. Hän tukee paria crossikuljettajaa, ja vaihtaa Hyypiän kanssa aina muutaman sanan, kun törmää entiseen Liverpoolin kapteeniin motocrosskisoissa.
Ole hyvä ja kirjaudu kommentoidaksesi.