Ulkonäön ei kannata antaa hämätä. Kysymyksessä ei todellakaan ole ”vain” vanha ralli-Kupla, vaan Kari Aaltosen lähes 30 vuotta omistama F-ryhmän VW on todellinen nykytekniikan koepenkki. Tässä autossa kaikkien toimintojen tueksi löytyy kunnon faktaa, eikä vain olettamuksia.

Kuva

Juttu julkaistu Vauhdin Maailman numerossa 3/2018

Isäni Antti Aaltonen piti 1970-luvun alusta VW-korjaamoa 2000-luvulle saakka. Hän on ajanut Volkkareilla rallia, sprintiä ja ennen kaikkea jokkista sekä rallicrossia. Olen kasvanut tästä johtuen Volkkareihin. Ei ollut sattuma, että valitsin Kuplan.

Ostin 1971-mallisen autoni 1990. Seuraavana vuonna rakensin VW:n kartturini Mika Sarekiven kanssa F-ryhmään. Auto painoi silloin 850 kiloa.

Ajoimme vuoteen 1996 asti. Autossa ovat edelleenkin sama lohko, kampiakseli, sylinterikannet ja vauhtipyörä. 

1997 pääkaaren sääntö muuttui. Purin sen ja samalla homma lähti vähän lapasesta; tuli tehtyä vähän yhtä ja toista. Loppujen lopuksi korissa ei ollut yhtään osaa kiinni. Vein korin hiekkapuhallukseen ja seuraavaksi kori vahvistettiin. Ja leivottiinhan autoa siinä matkan varrella muutenkin – nyt auto painaa 920 kg.

2012 Seppo Hannukainen viimeisteli koria, että sitä voisi maalata. Vähitellen homma eteni ja 2015 päätin ajavani autolla seuraavana vuonna. Aloin sitten kysellä alkuperäisiä kilpiä, kun olin antanut ne 1990-luvun lopulla pois. Selvitin kilven kuuluvan Aki Kaurismäen moottoripyörään.

Kuva

Kuva

Olin häneen yhteydessä, mutta Aki ei koskaan vastannut ehdotukseeni. Tiedustelin sitten Trafilta olisiko auton tyypin kuvaava VWI-302 vapaana. Onhan tämä parempi kilpi kuin alkuperäinen.

Kilpi oli kuitenkin vain kolme kuukautta voimassa ja se vapautuisi, ellei autoa siinä ajassa katsastettaisi. Kiirehän siinä tuli.

Pidin talvilomaa 2016 ennen Volkkarisarjaan kuulunutta Jämsän osakilpailua. Rakensin autoa 18 vuotta, mutta sitten se tehtiin kuitenkin viikossa valmiiksi, joten viimeistely jäi hiukan kesken. Pääsimme kuitenkin ralliin, vaikka autossa silloin vielä lastentauteja olikin.

Ouninpohja oli kisan neljäs pätkä. Pääsimme sitä kilsan, kaksi takavinkkeli-oikeaan, jossa ajoin liian sisältä. Siitä auto hyppäsi ulkokurvissa olleeseen kantoon.

Runkopalkki vääntyi ja katkaisimme vielä kärkikolmionkin. Sen jälkeen auto olikin taas hyvän aikaa Sepon pajalla.

Kuva

Auton rakentaminen on ollut minulle tähän asti tärkeintä. Kun nyt olen päässyt taas ajamaan, fiilis siihenkin on löytynyt. On makeaa, kun voi todeta päässeensä ehjänä maaliin.

Hauskuutta 1990-luvulla oli siinäkin, kun pärjättiin junnuissa autolla, jolla ei pitäisi olla mahdollisuuksia. Nyt on mukavaa testata vauhtiaan VW ilmajäähdytteisten omassa luokassa HRT-kilpailuissa.

Autossa oleva tietotekniikan runsas määrä liittyy vahvasti ammattiini. Perustin 1992 veljeni ja kartturini kanssa FMI Finnish Motor Instruments Oy:n, jossa teemme seosmittareita ja elektroniikkaa. Aloitimme myös Haltech-ruiskujen maahantuonnin ja tässä olikin 1995 ensimmäinen Haltechin PC-ohjelmoitava ruisku.

1997 menin Sisu-Dieselille, nykyiselle AGCo Powerille tuotekehityspuolelle. Olen ollut siellä 20 vuotta. Se onkin osasyy, miksi Kupla-projekti vähän venähti.

Tietenkin tällä pääsee kokeilemaan tiettyjä työjuttujakin, mutta onhan työkoneen dieselmoottori kuitenkin erilainen kuin Kuplan bensakone. Mutta varsinkin elektroniikkapuolella on paljon sellaisia juttuja, jotka ovat tulleet Volkkariin työni kautta.

Kuva

Kuva

Olen ajanut moottorin ”rullilla” ja loggerin perusarvoista tehoksi on laskettu 147 hv 7200 r/min. Rajoitin on 7500:ssä. Kun paransin pakoputkistoa, teho lisääntyi 5000 rpm:ssä 20 hv.

Millään muulla ei ole tullut noin paljon lisää tehoa ja etenkin noin halvalla. Moottori alkaa nyt vetää 4000:stä ja maksimomentti 162 Nm on 4800:ssä.

Vaihteisto on nelinopeuksinen suorakytkentälaatikko kitkalukolla, mutta ykkönen on vielä liian pitkä; takavinkkelit ovatkin vaikeita ajaa. Auto kulkee ykkösellä 75 km/h, joten paikaltaan on vähän vaikea lähteä. 50–150 km/h alueella Kupla on kiva.”