Chevrolet Corvair Corsa on takamoottorisena harvinaisuus ja myös historiallinen kilpa-auto. Se on ensimmäinen FIA-luokiteltu turboahdettu auto. Nyt tällainen löytyy myös Suomesta, kun Jonni Enqvist esitteli Ahvenisto Grand Racessa 3 000 työtuntia vaatineen rata-autonsa.

Kuva

Kuva

Kun alkuperäinen Corvair esiteltiin 1959, sen oli tarkoitus olla huokea kehonsiirrin. Myyntimäärät kuitenkin nousivat vasta -62 esitellyn urheilullisen Monza -mallin myötä.

2016 törmäsin tietoon, että keväällä -62 oli FIA-luokiteltu turboahdettu Monza Spyder, jonka luokitustodistus oli valitettavasti kadonnut. Pian selvisi, että syksyllä -64 luokiteltiin myös tuoreemman korimallin ahdettu Corvair Corsa, jossa osin syyttä parjatun alkuperäisen Corvairin ongelmat oli korjattu.

Tämän FIA:lta löytyvän luokitustodistuksen luettuani oli selvää, että autossa olisi potentiaalia.

Väritystä myöten omaani vastaavalla autolla oli osallistuttu keväällä -65 FIA-säännöin ajettavaan Sebringin 3:n tunnin kilpailuun. Tämän selviäminen oli sikäli merkittävää, että nykysäännöin historic-kilpurilta edellytetään kilpailuhistoriaa ikäkaudelta.

GM:llä työskennellyt kuljettaja oli ilmestynyt paikalle nelikaasuttimisella Corsalla, mutta vain turboversio oli tuolloin luokiteltu. Työnantajalta lainattiin myyntirivissä kiillelleestä autosta turbokone, joka vaihdettiin kilpailua edeltävänä yönä sääntöjen täyttämiseksi.

Aiemman kilpa-autoiluni vuoksi varani olivat valitettavan vähissä ja ajattelin löytää jonkun tarpeeksi hullun teettämään auton, jonka rakentajana toimisin. Riittävän hörhöä hahmoa ei pintautunut ja päätinkin kaivaa tarvittavat varat vaikka suonsilmästä.

Aiemmat huonot kokemukset vanhan suomiauton käyttämisestä aihiona johtivat siihen, että ostin tämän yksilön USA:sta. Myyjällä oli noin 40 erilaista Corvairia, joista tämä, viimeksi -79 liikkunut yksilö, heltisi 1 200:lla dollarilla.

Kuva

F-ikäkauden Historicin suuritilavuuksisten luokka on jo 30 vuotta ollut Fordien dominoimaa. Erittäin kilpailukykyisen lasikuituluukuin luokitellun Falconin luokituspaino esimerkiksi on 980 kg, joskin tähän painoon tiettävästi kukaan ei ole päässyt.

Corvair taas saa painaa 1 006 kg, jossa painossa autoni nyt on 24 kg:n lisäpainolla. Corvairin ehdoton etu on 8 tuumaa leveät vanteet, Falconiin on luokiteltu vain 5,5-tuumaiset.

Olen 10 vuotta ajanut samaa luokkaa 1 300-kiloisella Valiantilla, johon verrattuna Corvair tuntuu 15 vuotta modernimmalta ajaa.

Etumoottorinen v8-lahna täytyy heittää 150 metriä ennen mutkaa poikittain, kun taasen Corvair toimii reaaliajassa. Kauppakassimaiset vaihteiston välityksetkään eivät haittaa laveasti 3 500-6 000 r/min vääntävällä turbokoneella.

Corvairini neitsytkilpailussa Ahvenistolla yllätyin sen kyvyistä. Paras kierrosaika oli lähdön kolmanneksi nopein, vain 0,2 sekuntia kahta nopeinta, 150 hevosvoimaa tehokkaampaa Fordia jäljessä.

Kuva

Vastoin kaikkia odotuksia myös luokitellut nelipyörärumpujarrut toimivat moitteetta, eikä jarrutuksissa tarvinnut antaa minkäänlaista tasoitusta edes yli 200 kg kevyemmille levyjarrullisille Lotus Cortinoille. Tästä on erittäin hyvä jatkaa auton kehitystä.

Ajaminen on minulle tärkeää kahdesta syystä; auton suorituskyvyn todistamiseksi ja riittävän tuntuman omaamisessa auton kehittämiseksi.

Kilpa-autoilu vain ajamisen takia ei ole minulle tärkeintä. Historic-sarjaa en lähde kokonaisuudessaan kiertämään.”