Kun neljän osakilpailun sarja potkaistiin käyntiin Artukaisten moottoriradan maastossa, tämä oli lähtölaukauksena Suomen Moottoriliiton suojeluksessa alkaneelle ensimmäiselle viralliselle kelkkojen SM-kilpailulle maassamme. Etelänmiehet osoittivat melkoista kiinnostusta asiaan, mutta pohjoisen kokeneilla miehillä ei vielä liiennyt aikaa pitkään kilpailumatkaan.

Kovista motocrosseistaan tunnettu Ruskeasannan hiekkakuoppa herätettiin talviunestaan toiseen osakilpailuun. Tikkurilan moottorikerhon toimitsijat olivat raahanneet kilpailukoneistonsa metrin syvyiseen hankeen ja merkinneet mielenkiintoisen radan.

Yli 320 cm3 -luokassa Kalevi Vehkonen oli ennakkosuosikki, mutta ruotsalainen Arne Bromé oli päättänyt myydä nahkansa kalliisti. Vehkonen karkasi, mutta kuinka ollakaan, taipaleella tuli erimielisyyksiä kelkan miehityksestä, jonka seurauksena kelkka meni yhteen suuntaan ja Kalevi toiseen.

Bromé ei jäänyt seuraamaan tilannetta, vaan karkasi saaden Vehkosen peräänsä. Maalilippu pelasti ruotsalaiselle 0,1 sekunnilla voiton. Toisessa erässä Vehkonen ei erehtynyt, vaan otti selvän voiton.

Kolmas kisa oli Pietarsaaressa. Isossa luokassa Vehkonen otti kolmannen voittonsa varmistaen SM-kullan. Kuten aikaisemminkin, seuraavat sijat menivät Antti-Jussi Tiitolalle ja Juha Tiriselle, jotka myös veivät himmeämmät SM-mitalit.

Viimeinen osakilpailu käytiin Ahveniston Moottoriradan varikon tuntumassa. Vehkonen ahersi suuremman mukaan osallistuessaan myös alle 320 cm3 -luokkaan maahantuojan ilmeisesti taktikoidessa merkkikaverin Heikki Mikkolan hyväksi. 

Tilanne kehittyi jännittäväksi Jaakko Lehmuskosken ansiosta. Hän voitti kisan ja kipusi Mikkolan kanssa tasapisteisiin. Kun Lehmuskoskella oli enemmän voittoja, hän otti mestaruuden.

Juttu on julkaistu Vauhdin Maailmassa vuonna 1969.