NHL-jääkiekkoilijat pelaavat Milanossa olympialätkää, ja maailman parhaiden pelaajien taidokkaat otteet ihastuttavat lajin ystäviä, joihin kuuluu entinen F1-kuljettaja Mika Salo. 

Salo pelasi junnuna jääkiekkoa EVU:ssa, kunnes joutui valitsemaan kartingin. Salo on jatkanut rakasta jääkiekkoharrastusta Pietarinkadun Oilers -seurassa, jossa hän on päässyt nauttimaan entisten ja jopa nykyisten NHL-pelaajien lajitaidoista.

”Se on kuntoilua, ja on hauskaa pelata vanhojen ammattilaisten kanssa, kyllä niillä on hallussa se kiekko. Siellä on nykyisiä NHL-pelaajiakin. Kun ne on kuntoutuksessa, ne tulee meidän kanssa sinne jäälle. Se on hienoa. Ne sanoo, että seiso tuossa lapa jäässä, niin teet maalin. Ja mä teen niin ja mä teen sen maalin, se kiekko tulee siihen lapaan. Välillä vaan meinaa lentää maila kädestä, syötöt ovat niin kovia”, Salo kertoo.

F1-kuljettajana Salolta murtui kolme selkänikamaa, ja vanha vamma valitettavasti hiekoittaa jääkiekkoharrastusta. 

”Jääkiekon asento ei oikein sovi selälle, se tulee tosi kipeäksi. Lätkässä nivuset menee jäykäksi, mikä vetää selän notkolle, ja se on pahinta sille murtumalle. Joskus kun illalla pelasi lätkää, niin en päässyt aamulla sängystä, kun ei jalat toiminut. Kun lopetin lätkän, niin kivut loppui.”

Jääkiekossa Salolta meni kerran toimintakyky kädestäkin, asialla oli NHL-legenda Esa Tikkanen, viisinkertainen Stanley Cup -voittaja. 

”Tikkanen kysyi multa kerran Pietarinkadun Oilersin treeneissä, että haluanko nähdä, miten hän voi hoitaa jonkun pelaajan pois yhdestä erästä niin, että kukaan ei huomaa”, Salo kertoo. 

Salo vastasi, että ei välttämättä halua, mutta sillä ei ollut enää merkitystä. 

”Sitten Tikkanen luisteli mun ohi ja painoi mailan tupella mua käteen, johonkin hermopisteeseen. Sen jälkeen en tuntenut sitä kättä puoleen tuntiin. Käsi oli velttona puoli tuntia enkä pystynyt pelaamaan. Sanoin, että kiitti”, Salo muistelee.

Se oli todellista jääkendoa.

”Se vain luisteli ohi ja tökkäsi – tsik – ja multa putosi maila kädestä. Olin, että mitä hittoa?! On niillä omat kikat…”