Toivottavasti Kalle Rovanperä välttää ensi kaudella Japanin kilparadoilla saman kohtalon kuin rallin vuoden 1985 maailmanmestari Timo Salonen. 

Salonen ajoi Japanissa kymmenen kierrosta Nissanin rata-autolla ja pitkästyi.

”Se oli sellainen vakioauton näköinen rata-auto. Se oli sitä aikaa, kun olin Datsun-Nissanilla. Se ei maistunut ollenkaan, en tykästynyt”, Salonen kertoo 1980-luvun ratakokeilustaan.

Saloselle ei koskaan annettu mahdollisuutta ajaa F1-autolla.

”Ei tarjottu ei, mutta en ole ollut koskaan kiinnostunutkaan ratahommista. Rata ei vain kiinnostanut jostain syystä, en tiedä mistä johtui, mutta se ei yhtään sytyttänyt. Se Nissan oli kyllä nopea auto. Tosin se oli oikealta ohjattava, mutta olin sellaista ennenkin ajanut.”

Pikku hiljaa syykin selviää. Salonen on luotu kulkemaan, maisemien pitää vaihtua.

”Kun se radalla ajaminen on sellaista pyörimistä. Rallissa on jotain fiilistä, kun menet vähän sladissa ja puiden ja välillä penkkojen välissä. Se on vähän erilaista kuin vain pyöriä ympyrää.”

Oliko radalla ajaminen tylsää?

”Oli, se oli just sitä.”

Saloselle korvien välin puutumista aiheuttanut rata-allergia ei johtunut alustasta vaan reitistä ja liiasta pikkutarkkuudesta.

”Kyllä minä asfaltilla tykkään rallia ajaa, se on kuitenkin eri asia kuin ajaa ympyrää, sitä rataa ympäri. En tiedä, mikä siinä on, mutta minua tökkii pyöriä kymmeniä kierroksia samaa ympyrää ja koittaa pihistää jotain sekunnin murto-osia jostain”, Salonen sanoo ja nauraa.

”Olen muutenkin suurpiirteinen luonteeltani, ei minulle sovi jonkun sekunnin murto-osan kyttääminen tuolla jossain radalla.”