Viisi henkilökohtaista ja viisi joukkueen maailmanmestaruutta voittanut Samuli Aro kertoo YouTube-haastattelussa, mistä suomalaisen enduron menestys rakentui. Keskeistä oli yhdessä harjoittelu ja heikkouksien kehittäminen.

Endurohuippujen harjoituksissa vallitsi kilpailuhenki. Jokainen halusi olla toista nopeampi, ja kovat harjoituskaverit nostivat tekemisen tasoa. Eri tallit tai kilpailuluokat eivät estäneet yhteistyötä.

”Vedettiin yhtä köyttä porukalla siellä ja sitten tosi paljon myös juteltiin siitä, miten jonkun paikan voisi ajaa paremmin”, Aro kertoo.

Hankalissa paikoissa mallia pyydettiin Juha Salmiselta. Sen jälkeen muut yrittivät perässä. Yritys ei aina onnistunut, mutta toistot kehittivät taitoja.

Yksin harjoittelevalla vastaava vertailukohta voi puuttua. Pelkkä kierrosajan paraneminen ei vielä kerro, kuinka lähellä omaa maksimivauhtia kuljettaja todella ajaa. Jos päivän aloittaa hiljaa, ajan parantaminen on helppoa.

Harjoittelussa suunnattiin epämukavuusalueelle. Hiekkaan tottuneet suomalaiset ajoivat talvisin pääosin savella.

”Opeteltiin sitä, mikä meille oli vaikeaa”, Aro tiivistää.

Jos video ei näy, voit katsoa sen TÄÄLTÄ

Vaikeuksista vauhtia

Monipuolisuus ulottui ajopaikkoihin. Aro muistelee, kuinka suunniteltu motocrossharjoitus Petteri Silvanin kanssa Espanjassa vaihtui trialipolulla ajamiseen. Rossirata oli syvien vesiurien vuoksi turvaton, joten kaksikko etsi muuta tekemistä.

Poluilla kehittyi pyörän käsittely, ja samalla kertyi harjoitusta kilpailujen siirtymille. Myös harjoittelun rytmi mukaili kilpailuja: kaksi ajopäivää peräkkäin ja niiden jälkeen lepopäivä.

Aron mukaan erot kuljettajien välillä kasvavat juuri vaikeissa paikoissa.

”Tasaisella suoralla kaikki pystyy ja uskaltaa ajaa kaasu pohjassa. Ei siinä eroja tule millään.”

Esimerkiksi Aro nostaa edesmenneen Mika Aholan, joka hakeutui harjoittelemaan mahdollisimman hankaliin paikkoihin. Sama näkyi kilpailuissa: Ahola loisti kurassa ja liukkaudessa.

Katso Samuli Aron haastattelu Pullukka Päitsille -YouTube-kanavalta.