Drift Masters -sarjan hallitsevan mestarin Lauri Heinosen kausi on ollut odotuksiin nähden hieman alakuloinen. Porilainen on sarjassa seitsemäntenä ennen Varsovan finaaliviikonloppua.

”Meillä on ollut vaikea kausi, on ollut kaksi moottoririkkoa, ja yksi kisa ajettiin laina-autolla”, Heinonen kertoo.

Porilaisen mukaan tekniset murheet ovat olleet kauden suurin vitsaus, mutta myös toinen ongelma on ilmennyt: arvostelulajin linjanmuutokset tuomaroinnissa.

”On oltu vähän hakusessa sen muuttuneen tuomarointityylin kanssa. Meille ei ole vielä ihan selvinnyt, että mitä ne tuomarit haluaa. Tuntuu, että ne vedot, joista viime vuonna palkittiin, ei olekaan tänä vuonna enää sama asia.”

Tehdyillä muutoksilla etsitään selkeämpiä eroja kuljettajien välille.

”Kun viime kaudella lajittelutulokset oli niin tasaisia, niin nyt haetaan pienemmistä asioista eroa, ja me ei nyt olla ihan kartalla, että mitkä ne pienet asiat sitten on. Vähän kuin opiskellaan vielä.”

Heinosen tiimi ei ole ainoa, jolla on vielä opinnot kesken, vaikka joka kisassa asioita voi käydä läpi kuljettajien kokouksessa, joita järjestetään ennen treenejä, lajitteluita ja pariajokaaviota. 

”Kautta linjan moni kuljettaja on ollut vähän hämillään. En tiedä, onko tuomaroinnissa nyt jotain erikoista, mutta tuntuu, että moni ei ole saanut siitä kiinni. Vähän sellaista hämmennystä on liikenteessä. Yksi viime kauden tuomari jäi pois, ja nyt sitten tuntuu, että linja on muutenkin muuttunut. Mutta en suoranaisesti moiti tuomareita, mutta ei ainakaan meidän laariin sada tämä uusi linjaus.”

Heinonen suhtautuu asiaan silti tyynesti.

”Pitäisi vain ajaa paremmin.”

Kuva

Lauri Heinonen. Kuva Red Bull.

On kuitenkin selvää, että tilanne on erikoinen, kun arvostelulajin urheilija ei aivan tarkkaan tiedä, mitä pitäisi tehdä. Ja vaikka tietäisikin, mitä tehdä, muutoksiin sopeutuminen ei suju helposti tai nopeasti. Uusien tulkintojen takia Heinosen yksi vahvuus on muuttunut heikkoudeksi.

”Meillä, ja monilla muillakin, on hyvin kevytrakenteinen takapää autossa. Meillä on hiilikuitu-kevlartakapää, joka joustaa. Ja me on ajettu monta vuotta – ei nyt päin seinää – mutta niin, että se takapää joskus hipsii kiinni siihen seinään, ja se ei vaikuta ajolinjaan tai mihinkään. Mutta tänä vuonna on alettu sakottaa isosti, jos hipaiseekin seinää. Sillä koitetaan antaa tasoitusta niille kavereille, joilla on lyhyet takaylitykset autoissa ja sen takia riski, että pyörä kolahtaa seinään. Ja nyt meidän, joille se ei ole niin iso ongelma, pitäisi opetella vähän niin kuin uusiksi etäisyydet seiniin”, Heinonen kertoo.

”On ihan järkeenkäypää, että betoniin ei saisi osua takapäällä, mutta kun meillä se takapää on tosi kevytrakenteinen, niin on vaikea sanoa, missä kohtaa se osuu ja missä kohtaa ei. Pitää laittaa jotain kovaa sinne ulkoreunaan, niin alkaa oppimaan, missä se kulkee.”

Porilainenhan ei koskaan kaihda kontaktia?

”Sepä se. Se on mielestäni ihan näyttävää, kun takapää ajetaan ihan kiinni siihen betoniin, kun se ei vaikuta ajolinjaan. En tietenkään halua vetää takapäätä ryttyyn, mutta jos pitää valita, että ajetaanko hiljaa hipsutellen vähän irti seinästä vai saako se välillä vähän osua, niin mielestäni se perä voi välillä ottaakin kontaktia, silloin viihdearvo on parempi. Mutta ne ovat makuasioita, ja tällä hetkellä arvostetaan enemmän tarkkuutta kuin näyttävyyttä.”

Drift Masters -sarjan viimeisestä kisasta Varsovasta (12.–13. syyskuuta) Heinonen hakee voittoa, mutta minimitavoite on pysyä kymmenen parhaan joukossa.

”Olemme nyt siinä muille vaarallisessa asemassa, että meillä ei ole mitään menetettävää, ei tarvitse laskea pisteitä eikä säästellä.”